Perussuomalaisten puheenjohtajaksi pyrkivä Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho kirjoittaa blogissaan otsikolla Suomen on ajettava EU:ssa ainoastaan omaa etuaan.
Hänen mukaansa ”Suomen on muiden jäsenmaiden tapaan puolustettava EU:ssa ennen kaikkea kansallista etuaan. Kukaan muu ei sitä puolestamme tee”.
– Meidän on hylättävä idealistinen tavoite pyrkiä EU:n ytimiin hintaa kyselemättä. Kaikkea EU-politiikkaa on jatkossa arvioitava kansallisen hyödyn pohjalta. Hokema siitä, että haluamme istua pöydissä, joissa päätökset tehdään, on sisällöltään tyhjä. Suomi on jäänyt usein muiden hahmotteleman politiikan maksumieheksi, Sampo Terho toteaa.
Terhon mukaan perussuomalaisten ollessa poissa hallituksesta ”Suomi oli Euroopan Unionin ajopuu, meni liiaksi virran mukana vailla omaa linjaa”.
– Tällä hallituskaudella ote on ollut kriittisempi. Hallitusohjelman kirjausten mukaisesti alati yhdentyvän EU:n aika on ohi.
– Tässäkin asiassa meidän täytyy terävöityä. EU-kritiikin on oltava jatkossa entistä tiukempaa. Samalla meidän täytyy olla EU-politiikassamme aktiivisia niin kauan, kuin olemme unionin jäsen. On minimoitava haitat ja maksimoitava hyödyt.
Osa EU-maista haluaa Sampo Terhon mukaan jatkaa Euroopan poliittista yhdentymistä tasolle, ”jota on vaikea kuvata muuksi kuin Euroopan liittovaltioksi”.
– Tämän kehityksen torjumisen tulee olla keskeinen kansallinen tavoitteemme. EU-maiden johtajavaihdokset eivät muuta Suomen hallitusohjelmaa, johon nimenomaan perussuomalaiset ovat vaatineet tiukat liittovaltiokehityksen torjuvat EU-kirjaukset. Niistä pidetään kiinni.
Jos liittovaltiokehitys kuitenkin jatkuu, on Sampo Terhon mukaan uusi EU-kansanäänestys sitäkin perustellumpi.
– Britannia antaa nyt esimerkin EU:sta eroamiseen. Meidän on seurattava tarkkaan sen prosessin etenemistä. Itse en usko, että Britannialle käy pitkällä aikavälillä huonosti. Olen avainpaikalla seuraamassa tätä kehitystä eurooppaministerinä ja haluan siitä tehtävästä tuoda tiedot ja näkemykset myös perussuomalaisten käyttöön siinä vaiheessa, kun puolueväkemme päättää mahdollisen kansanäänestyksen edistämisestä.
