Ulkoministeri Timo Soini (uv.) perustelee lähtöään perussuomalaisista sillä, että puolue on kaapattu.
– Puoluevaltuustovaali avasi silmiä. Suomen Sisun junttaporukka aikoi mielivaltaisesti muuttaa piirijärjestöjen yhteisesti sopiman listan, Soini kirjoittaa blogissaan.
Soinin mukaan ”menettely oli niin härski ja hävytön, että tulkinnalle ei jää mitään sijaa”.
Suomen Sisu on puoluepoliittisesti sitoutumaton kansallismielinen järjestö.
Työministeri Jari Lindström (uv.) puolestaan kertoi, että perussuomalaisten puoluekokouksessa puoluevaltuustovaalissa tuli ”yllättäen, ihan puskista” kilpaileva lista B.
Lindströmin mukaan ”nuivien” yritys saada täydellinen värisuora puoluejohdon lisäksi puoluevaltuustoon osoitti, mistä puoluekokouksessa oli oikeasti kysymys.
– Vallan saamiseksi puolueessa ja kostosta – entisen johdon sekä puolue-eliitin täydellisestä nöyryyttämisestä, Lindström kirjoitti blogissaan.
Raimo Vistbacka on ”capo di tutti capi”
Suomen Sisun perustajajäsen Teemu Lahtinen kertoo Verkkouutisille, mistä puoluevaltuustovaalin kilpailevassa listassa oli hänen mukaansa kyse. Lahtinen oli itse mukana laatimassa listaa.
Hänen mukaansa Lindströmin väite ”nuivien omasta listasta” on väärinkäsitys.
– Se on väärinkäsitys, jopa tahallinen väärinkäsitys. Kun listaa tehtiin, nimenomaan kiinnitettiin huomiota tasapainoisuuteen ja poistettiin, jos oli liikaa nuivia. Totesimme, että sekään ei ole tarkoituksenmukaista, Lahtinen kertoo.
Hänen mukaansa perussuomalaisten jäsenet olivat parin viime vuoden aikana kyllästyneet puoluevaltuustoon, josta ei heidän mukaansa ollut mitään hyötyä puolueelle.
Vakiintuneen tavan mukaan perussuomalaisten puoluevaltuustoon on valittu henkilöjäseniksi piirien esittämät henkilöt.
Lahtinen kutsuu sitä ”piirieliitin junttalistaksi”.
Lahtisen mukaan kilpailevan listan koonnutta porukkaa ei yhdistänyt sisulaisuus, nuivalaisuus eikä Jussi Halla-aho, vaan eliitin vastaisuus.
– Raimo Vistbackasta lähtevän juntan vastustaminen. Hän on capo di tutti capi (viittaus mafian päälliköiden päällikköön). Se on ollut varsinainen yhdistävä tekijä, Lahtinen kertoo.
Kilpailevan listan kokoajat ovat puoluetoiminnassa mukana olevia ihmisiä, kuten sisulaiset Seikku Kaita ja Terhi Kiemunki sekä nuoria perussuomalaisia, jotka eivät ole sisulaisia.
Lahtisen mukaan listalle haettiin ”tasapainoinen kokonaisuus järkeviä, itsenäisesti ajattelevia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä”.
Hyvä veli -juntan tekemin listoihin esitettiin korjauksia
Puoluekokouksessa porukan kokoamaa listaa puoluevaltuuston jäseniksi esitti Seikku Kaita. Seikulla oli puoluekokouksessa päällään Suomen Sisun pusakka, mikä herätti epäilykset siitä, että kyseessä oli Suomen Sisun lista.
Listalla ei ollut edustusta kaikista piireistä, vaan näiden osalta oli tarkoitus noudattaa alkuperäistä piirien esitystä. Puoluekokouksen puheenjohtajana toiminut Lapin piirin puheenjohtaja Matti Torvinen teki kuitenkin muutoksia listaan ja jätti näiden piirien edustuksen kokonaan pois ”Seikun listalta”. Näin ollen äänestyksessä ei ollut se edes lista ihmistä, jotka oli tarkoitus valita.
Lahtisen mielestä puheenjohtajisto rikkoi Seikun esityksen ja teki mahdollisesti menettelytapavirheen.
– Pohjaesitykset pyydettiin kaikista piireistä. Niissä piireissä, joissa hyvä veli -juntta oli ollut tekemässä esityksiä, niihin tehtiin korjauksia. Monissa piireissä oli meidän analyysin mukaan tehty demokraattinen, hyvä päätöksenteko, mihin ei ollut mitään tarvettakaan puuttua.
Kilpailevalla listalla esitettiin muutoksia kymmenen piirin nimilistoihin. Muutoksia ei esitetty Helsingin, Hämeen, Kainuun, Etelä-Savon, Pohjois-Pohjanmaan eikä Lapin listoihin.
Kummallakin listalla yhtä paljon sisulaisia
Puoluevaltuustovaalissa oli kyse 10–50 henkilöjäsenen valitsemisesta puoluevaltuustoon. Heidän lisäkseen puoluevaltuustoon kuuluvat puolueen puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, puoluesihteeri ja piirien puheenjohtajat.
Pohjaesitys eli lista A oli piirien puheenjohtajien tekemä esitys puoluevaltuuston valittavista ihmisistä.
Puoluekokouksessa tehtiin useita vastaesityksiä. Lopulliseen äänestykseen selvisi Seikun tekemä esitys ja espoolaisen Seppo Huhdan esitys, vaikka kukaan ei sitä kokouksessa kannattanut. Huhta esitti uusia nimiä Uudenmaan osalta.
Ennen äänestystä kokouksen puheenjohtajisto editoi kuitenkin Seikun listasta pois joitakin nimiä syystä, jota ei kerrottu. Kokouksen puheenjohtajan mukaan listalla oli ”kieltäytymisiä ja epäselvyyksiä”.
Äänestyksessä lista A eli piirien puheenjohtajien esitys voitti 304 äänellä. Lista B eli Seikun lista sai 157 ääntä ja lista C eli Huhdan lista 39 ääntä.
Lahtisen laskujen mukaan alkuperäisellä piirien listalla ja Seikun listalla oli yhtä paljon sisulaisia.
Sampo Terho ei kuulu Suomen Sisuun
Lahtisen mukaan äänestyksestä ei voi päätellä mitään esimerkiksi sisulaisten määrästä kokouksessa, sillä äänestys oli ”sellainen kaaos”. Lahtinen sanoo, ettei hän tiedä, oliko äänivaltaisia sisulaisia kokouksessa 50, 100 vai vaikkapa 500, sillä sisulaisten toiminta ei ollut organisoitua.
– Me emme halua vaikuttaa minkään puolueen sisällä organisaationa.
Puheenjohtajavaalissa kilpaili kaksi sisulaista ehdokasta, Suomen Sisun kunniajäsen Jussi Halla-aho ja Suomen Sisun 1. varapuheenjohtaja Riku Nevanpää.
– Me emme periaatteessa kommentoi jäsenasioita edes tällä tavalla, mutta ehkä voin sanoa, että minun tietojen mukaan Sampo Terho ei kuulu sisuun, Lahtinen sanoo.
Seikun listan koostaminen tapahtui omassa, Halla-ahoa kannattavista porukoista erillisessä ryhmässä, vaikka päällekkäisyyksiäkin oli.
Lahtisen mielestä narratiivi kahdesta henkilöstä, jotka kertoivat Ilta-Sanomille masinoineensa Halla-ahon valinnan, on täysin epäuskottava.
– Ei ole mitään näyttöä olemassa kenelläkään missään. Kehenkään ei ollut erityistä yhteyttä, soiteltu tai muuta, Lahtinen sanoo.
Lahtisen mukana Halla-ahon takana ei ollut yhtä porukkaa, vaan useita. Ainut puolijulkinen Facebook-ryhmä oli ”Halla-aho puheenjohtajaksi”, jossa organisoitiin muun muassa kampanjamateriaalin jakoa.
– Sekään ei ollut mikään keskuskoordinaattori, Lahtinen toteaa.
Lahtinen huomauttaa, että Halla-ahon kannattajia oli yli puolet puoluekokouksen osanottajista. Hänen mielestään kyse ei ollut junttauksesta.
– Se on määrätietoista, avointa poliittista kampanjointia ja kannatuksen hakua ollut monta vuotta. Seinäjoen puolueneuvostosta lähtien (v. 2010) on ollut havaittavissa sellaista, että puolueväki tai kenttäväki alkaa ottaa Halla-ahoa omakseen. Se on ollut pitkäaikainen tutustumisprosessi, Lahtinen kertoo.
Puoluevaltuustovalintaa koskevan kohdan voi katsoa Suomen Uutisten sivuilla olevalta puoluekokouksen sunnuntain tallenteelta (kohdasta 5.17,25 eteenpäin).
