Helsingin kokoomuksen kuntavaaliehdokas yrittäjä Minna Isoaho kirjoittaa Puheenvuorossa pääkaupungin kävelykeskustasuunnitelmista.
– Kaupunkisuunnitteluvirasto tekee pääkaupunkiamme muokkaavia kävelykeskustasuunnitelmia, joiden tavoitteena näyttää olevan autoilijoiden häätäminen pois näkyvistä. Viraston esityksissä todetaan, että tavoitteena on priorisoida joukkoliikenteen, kävelyn tai pyöräilyn osuutta nostavia liikennehankkeita. Käytännössä markkinaosuutta haetaan kuitenkin autoilua vaikeuttamalla ja jopa kieltämällä se, hän kirjoittaa.
Isoaho ei ymmärrä, miksi jalankulun kehittämiseen liitetään antipatia autoilijoita kohtaan.
– Kaupunkisuunnittelussa pitäisi nimenomaan suunnitella eri kulkumuotojen rinnakkaiselo, ei pyrkiä kävelykulttuurin ideologiseen ylivaltaan.
Hänen mukaansa Helsingin selvitykset muuttaa Pohjois- ja Eteläesplanadi kävelykaduiksi ovat vasta jäävuoren huippu.
– Tiedoksi, että suunnittelupöydällä on myös muiden katuosuuksien valtaaminen. Espa ei riitä, kun erityisesti vihreiden ajama kaupunkielämän palautusprosessi on saatu käyntiin. Autokaistoja lopetetaan muualtakin.
Minna Isoahon mukaan viraston esityksiä ja lautakunnan päätöksiä lukiessa käy selvästi ilmi, että kävelykeskustahanke on ideologinen, ei käytännöllisiin hyötyihin perustuva ”revoluutio”.
– Autoliikenteen kehittämisestä ei puhuta. Se lopetetaan.
Isoaho esittää kolme kysymystä kaupunkisuunnitteluvirastolle ja vihreille. Ensin hän haluaa tietää ne tarpeet, jotka nyt jäävät tyydyttämättä kävelijöiltä ja jota varten tarvitaan nykyistä selvästi laajempi kävelykeskusta.
Toiseksi Isoaho kysyy, miten nyt esitetyt kävelykadut lisäävät jalankulun helppoutta, turvallisuutta ja viihtyisyyttä.
Kolmantena hän kysyy, onko kävelykeskustan vaikutusta kivijalkakauppojen ja muiden elinkeinonharjoittajien toimintaedellytyksiin arvioitu.
– Eikä kyse ole pelkästään pienistä kivijalkakaupoista, esimerkiksi Stockmannin tavaratalo kärvistelee verkkokauppojen puristuksissa.
Hän siteeraa kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöstä, jossa todetaan, että ”jalankulku kuuluu jokaiseen matkaan ja siten jalankulkuympäristöä on kaikkialla, sen laadusta on aina pidettävä huolta”.
– Vihreän ideologian mukaisesti on siis saatu läpi ajatus, että jalankulku olisi tärkein liikennemuoto. Se on varmasti tärkeä, mutta kaupunkisuunnittelussa se ei voi jyrätä alleen autoilua ja muuta liikennettä.
