Kun kokoomus ehdotti koronapassin selvittämistä, pääministeri Sanna Marin (sd.) suhtautui siihen kielteisesti. Hän lähti siitä, että kun Suomea avataan, täytyy sen tapahtua kaikille yhdenvertaisesti.
Pääministerillä on ollut haasteita ymmärtää Suomen perusoikeuksia. Viime keväänä hän halusi sulkea kaikki ravintolat riippumatta alueen tautitilanteesta. Maaliskuussa hän halusi poistaa oikeuden liikkua maassa tietyin poikkeuksin. Ja nyt hän on siis sitä mieltä, että rajoitukset eivät saa koskea vain riskiryhmäläisiä, vaan kaikkien on noudatettava niitä.
Perustuslaki turvaa kansalaisvapaudet, oikeuden liikkua, kokoontua, tehdä työtä ja yrittää. Jos niitä rajoitetaan, toimenpiteen pitää olla välttämätön jonkin toisen perusoikeuden turvaamiseksi ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tehokkain keino tavoitteen saavuttamiseksi. Vapautta pitää rajoittaa niin vähän kuin mahdollista kuitenkin niin, että elämää pandemiaoloissa tehokkaasti suhteessa riskiin suojellaan.
Pääministerin massiivisen ”lekan” valiokunta tyrmäsi todeten: ”Perustuslakivaliokunta on koronaepidemian aikana painottanut, että rajoitustoimien ja toimivaltuuksien sääntelyn on perustuttava asianmukaiseen arvioon rajoitustoimenpiteen tai toimivaltuuden välttämättömyydestä.”
Jatkossa rajoitustoimia arvioitaessa on rokotusten edistyttyä otettava huomioon rokotustilanne ja sairastetut koronataudit.
Elinkeino- ja harrastustoiminnan rajoituksia pohdittaessa on otettava huomioon valiokunnan lausuma: ”Perustuslakivaliokunta on erityisesti arvioidessaan valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien oikeasuhtaisuutta kiinnittänyt huomiota tarpeeseen arvioida perusoikeusnäkökulmasta rajoitustoimien yhteiskunnalle aiheuttamia kokonaishaittoja suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn.” Eli toimintojen kokonaan sulkeminen ei ole ensisijainen vaihtoehto vaan se, miten eri suojatoimin toiminta voidaan sallia.
Valiokunnan vaihtoehto liikkumiskiellolle olivat kohdistetut keinot, jotka ”voidaan toteuttaa myös olennaisesti vähäisemmin yksityisten vapauspiiriin puuttuvin rajoituksin ja kielloin”.
Näin ollen on selvää, että toimintojen sulkemista harkittaessa on vaikea kieltää toimintaa niiltä, jotka eivät aiheuta taudin tarttumisen vaaraa eli koronapassilaisilta.
Omituinen on ajatus siitä, että jos jollakin ei ole koronapassia ja hän ei pääse harrastukseen, pitää harrastus estää myös muilta. Koko koronakriisin ajan on ihmisiä ja yrityksiä kohdeltu eri lailla tartuttavuusriskin mukaan. Uusimaa, ravintolat, kuntosalit suljettiin. Koronatautia sairastava joutuu karanteeniin. Riski on peruste rajoituksille, ei absoluuttinen yhdenvertaisuus.
Voihan toki perusajattelussa olla ero. Jos kannatat liberaalia demokratiaa, lähtökohta on vapaus, jota vain välttämättömästa syystä voi rajoittaa. Jos kannatat sitä toista yhteiskuntamallia, kaikki valta kuuluu hallitsijalle, joka antaa sitä sopivasti annostellen alamaisilleen.
Professori Martin Scheinin on tuonut koronapassikritiikissään esille, että ”todistus ei ole täysin varma todiste”, että rokotus ja sairastettu tauti estäisivät taudin leviämisen. Scheininin perustelu tarkoittaa, ettei laumasuojaa synny ja yhteiskunta pitää pitää pysyvästi suljettuna. Se ei oikein kestä riski- ja hyötyarvioita.
Koska koronapassin tarkoitus on todistaa, että henkilö ei muodosta tartuntariskiä, on perusteltua, että kaikki sitä osoittavat seikat kuten rokotus, sairastettu tauti ja testi voivat olla peruste passin saamiselle.
Matkustamiseen tarkoitettu koronapassi on EU:n komission hanke. Suomalaisen ja eurooppalaisen perusoikeuskeskustelun eroa kuvaa, että yhdenvertaisuusnäkökohdat eivät ole tulleet mainittavasti esille EU:n valmistelussa.
Yli 70-vuotiaat ovat joutuneet eristäytymään korona-aikana enemmän kuin muut. Heitä on siis syrjitty, joskaan ei mielestäni perustuslain vastaisesti vaan riskiperusteisesti. Onkin oikein, että nyt harjoitettaisiin positiivista diskriminointia tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi. Yli 70-vuotiaille rokotetuille pitää nopeasti jakaa koronapassit, joilla he pääsevät eläkeläisdiskoon, jonne korona-aikana riehuneilla opiskelijoilla ei ole mitään asiaa.
Kirjoittaja on eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja.
