Kun koronavirus lähti vuosi sitten leviämään Kiinasta, arveltiin joissain länsiarvioissa uuden epidemian uhkavaan kommunistisen puolueen yksinvaltaa, mutta toisin kävi, kirjoittaa The Economist. Kommunistipuolue on vahvempi ja arvostetumpi kuin vuosi sitten. Puolueen ote vallasta on vahvistunut ja sen paikallishallinto on saanut uuden elämän.

Peittelyn ja jahkailun jälkeen puolue valitsi tammikuun lopulla epidemian hallitsemisstrategian sijaan tukahduttamislinjan. Nyt Kiinassa on lähes normaalit olosuhteet, eikä epidemia ole puhjennut uudestaan. Kyse on kuin ”luojanlykystä puolueen propagandisteille. Totuutta ei ole tarvinnut muokata kotimaan olojen ja länsimaiden pitkittyneen kärsimyksen välillä olevan kontrastin osoittamiseksi.”

Pandemia osoittautui myös käteväksi ”Hongkongin kysymyksen” ratkaisemisessa. Kesäkuusta 2019 lähtien jatkuneet mielenosoitukset saatiin tukahdutettua vetoamalla koronaan ja kansanterveyteen. Viime kesäkuussa voimaan tuli armoton kansallinen turvallisuuslaki, jonka shokkivaikutus on jo alkanut muuttaa Hongkongia. Pidätysaalloilla saatiin loputkin demokratiahalut karsittua. Aiemmin poliittiselta kulttuuriltaan liberaali Hongkong vaikuttaakin jo nyt mannerkiinalaiselta kaupungilta, jossa puolue on tiukasti johdossa.

Toisaalta vuoden 2020 aikana lännelle on tullut selvemmin näkyviin Kiinan todellinen luonne, josta kertovat muun muassa Hongkongin kurittaminen, Taiwanin ja muiden naapurien uhkaileminen, intialaisten sotilaiden surmaaminen Himalajalla, Sinkiangin uiguurivainot ja kauppasodankäynti Australiaa vastaan, kun maa kehtasi vaatia riippumatonta selviystä koronan alkuperästä. Kansainvälinen maine on kärsinyt, mutta ainakin sisäpoliittisesti presidentti Xi Jinpingin kova linja on voittanut.