Vaikka koko maailmaa parhaillaan riepotteleva koronaviruspandemia sai alkunsa Kiinan Wuhanista, moni kommentaattori on arvioinut, että juuri Kiina saattaa määrätietoisten toimiensa ansiosta nousta kriisistä jopa aiempaa vahvempana.
Yhdysvaltalaisen Claremont McKenna Collegen professori Minxin Pei on toista mieltä. Hän pitää Kiinan kommunistipuolueen asemaa ja kriisinsietokykyä paljon oletettua vähäisempänä. Tästä antavat hänen mukaansa viitteitä haparoiva tapa, jolla Kiinan viranomaiset epidemiaan aluksi reagoivat, ja siitä aiheutunut yleinen suuttumus.
– Kiinan kansantasavallan historian pahin kansanterveydellinen kriisi on paljastanut useita merkittäviä heikkouksia. Valtakoneiston kyky kerätä ja prosessoida kriittistä informaatiota ja ryhtyä sen edellyttämiin toimiin ei ole ollut lainkaan niin vaikuttava kuin useimmat olisivat odottaneet, Kiinan politiikkaa pitkään seurannut professori Pei sanoo Foreign Affairs -lehdessä.
– Ottaen huomioon ne valtavat investoinnit tautien seurantaan ja ennaltaehkäisyyn, joita Kiina on vuosien 2002–2003 sars-epidemian ja vuoden 2007 hätätilalakien toimeenpanon jälkeen tehnyt, on ollut ällistyttävää nähdä, kuinka perusteellisesti Kiinan hallitus alkuvaiheessa epäonnistui koronavirusepidemian hoitamisessa, hän toteaa.
Erityisen hämmästyttävänä Pei pitää sitä, että vuoden 2003 virheitä on toistettu lähes sellaisenaan: ensin paikallisviranomaiset salailivat epidemiaa, ja kun tieto siitä oli saavuttanut Kiinan ylimmän johdon, ensimmäisiin näkyviin toimiin ryhdyttiin vasta useita viikkoja myöhemmin.
Xi katosi kriittisellä hetkellä
Koronakriisi on professori Pein mukaan paljastanut Kiinan presidentin Xi Jinpingin keskitetyn vallan tosiasiallisen haurauden.
– Yksi todennäköinen syy, jonka vuoksi Peking ei onnistunut jo varhaisessa vaiheessa käynnistämään aggressiivisia toimia viruksen leviämisen torjumiseksi, on se, että vain harvoja kriittisen tärkeitä päätöksiä voidaan tehdä ilman Xin hyväksyntää. Hänen rajallinen aikansa ja huomionsa on kuitenkin tavattoman kysyttyä, Pei sanoo.
– Voimahahmo, joka monopolisoi päätöksenteon, voi tällaisen kriisin aikana osoittautua poliittisesti haavoittuvaiseksi, hän huomauttaa.
Kriisin alkuvaiheessa Xi ei hänen mukaansa onnistunut vaikuttamaan päättäväiseltä johtajalta, joka kykenee pitämään lankoja käsissään. Wuhaniin matkusti pääministeri Li Keqiang, kun Xi puolestaan pysytteli parin viikon ajan näkymättömissä.
– Hän tarttui uudelleen ohjaksiin vasta viikkoja kriisin puhkeamisen jälkeen erottamalla puoluejohtajat kaupungista ja provinssista, joissa epidemia oli saanut alkunsa, ja määräämällä lehdistön ja sosiaalisen median tiukan sensuurin alaisiksi, Pei toteaa.
Xin ja hänen johtamansa kommunistipuolueen kannalta vahinkoa oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä kiinalaisten tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa ilmaisema raivo oli ehtinyt osoittaa tukahdutetun kansalaisyhteiskunnan piilevän voiman.
Kommunistipuolueen johto joutui kohtaamaan sen epämieluisan tosiasian, että kriisioloissa se saattaa hyvinkin nopeasti menettää kansalaisten tuen. Viime kuukaudet todistavat Pein mukaan siitä, että puolueen ote vallasta on selvästi luultua hatarampi.
