Maailman terveysjärjestö WHO:n erityiskoronalähettiläs, maailmanterveyden professori David Nabarro varoittaa mahdollisuudesta ettei koronavirukseen löydetä toimivaa rokotetta, kertoo CNN. Näin on käynyt aiemmin yrityksistä huolimatta esimerkiksi HIV- ja Denguevirusten osalta.
– Emme voi tehdä täydellistä oletusta siitä että rokotetta lainkaan löydetään koskaan, ja jos se löydetään, meneekö se läpi turvallisuus- ja toimivuustesteistä, hän sanoo.
Hänen mukaansa on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki yhteiskunnat saavat itsensä sellaiseen asentoon, josta voidaan puolustautua koronavirusta vastaan pysyvänä uhkana, ja silti jatkaa sosiaalista toimintaa ja taloudellisia aktiviteetteja.
Haasteita asettaa myös rokotteen kiireellisyys.
– Emme ole koskaan saaneet aikaan rokotetta vuodesta puoleentoista vuodessa. Se ei tarkoita että se olisi mahdotonta, mutta se olisi melkoisen sankarillinen teko, sanoo professori Peter Hotez CNN:lle.
Hotezin mukaan tarvitaan sekä suunnitelma A, että suunnitelma B. Tämä tarkoittaisi käytännössä myös hoitomuotojen kehittämistä virusta sairastaville, samaan tapaan kuin esimerkiksi HIV:n osalta on toimittu. Näiden testaus on vielä alkuvaiheessaan, mutta selvää on etteivät kaikki lääke-ehdokkaat toimi esimerkiksi hyvin sairaisiin. Osa näyttäisi kuitenkin mahdollisesti purevan taudin alkuvaiheessa.
Tartuntatautien emeritusprofessori Keith Neal arvioi, että jos nyt kokeiltavat lääkkeet toimivat, niistä saadaan merkkejä viikkojen sisällä. Hän kuitenkin kritisoi nyt tehtyjä kokeita siitä, ettei niitä tehdä oikein, vaikka lääkkeet ovatkin kaikkein potentiaalisimpia.
– Meidän täytyy tehdä kontrolloituja satunnaiskokeita, hän sanoo.
Nealin mukaan koronarajoitteiden kanssa eläminen ei ole taloudellisesti tai mahdollisesti poliittisestikaan kestävä ratkaisu.
Nabarro on samaa mieltä. Hän penää yksittäisiltä kansalaisilta vastuunottoa omassa eristämisessään, jos normaalielämään joudutaan palaamaan ilman rokotetta. Eristykseen joutuvia tulisi hänen mukaansa kohdella sankareina eikä hylkiöinä.
– Erityisen kriittistä on, että julkinen terveydenhuolto pitäisi sisällään kontaktien jäljityksen, työpaikalla tapahtuvan diagnoosin, oireiden seurannan sekä varhaisen viestinnän jos meidän täytyy turvautua jälleen sosiaaliseen eristäytymiseen.
