X
SULJE MAINOS
Pitääkö päättäjän olla nykyään myös videoesiintyjä, kirjoittaja kysyy. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Sini Ruohonen: Korona työntää vaalikampanjat someen

Puolueiden ja ehdokkaiden kykyä siirtää kampanjatoiminta verkkoon koetellaan.

Monia vaaleja 2000-luvulla on ehditty kutsua somevaaleiksi. Kampanjoinnissa on käytetty sosiaalista mediaa vaali vaalilta yhä enemmän ja moninaisemmin.

Ensi keväänä koronatilanteen vuoksi käsillä on aidosti ensimmäiset vaalit, joissa sosiaalisen median hyödyntäminen on kampanjakeinoista merkittävin. Millaisia mahdollisuuksia ja uhkia liittyy siihen, että vaalikampanja painottuu someen ja ylipäätään verkkoon?

Sosiaalinen media tarjoaa vaihtoehdon ihmisten kohtaamiselle kasvokkain. Kun koronan johdosta tilaisuuksien järjestäminen joudutaan todennäköisesti jättämään minimiin, voidaan verkossa pitää keskustelufoorumeja matalalla kynnyksellä.

Sosiaalinen media on esteetön alusta. Kulkeminen, etäisyydet tai kynnykset eivät vaikeuta osallistumasta. Äänestäjä voi ”liikkua” helposti tilaisuudesta toiseen ja tutustua ehdokkaisiin ”kotisohvalta”.

Eri äänestäjät käyttävät eri sosiaalisen median kanavia. Torilla on sattumanvaraisempaa löytää potentiaalisia äänestäjiä kuin verkon ryhmistä. Ehdokkaan on toki tunnettava eri alustojen käyttäjäryhmät ja viestintäkulttuurit.

Kampanjoinnin painotus verkkoon voi parhaimmillaan houkutella politiikkaan mukaan nuoria ehdokkaita ja äänestäjiä. Äänestysaktiivisuutta nuorten parissa olisi ehdottomasti saatava nostettua. Some voi tuoda politiikan juuri sinne, missä nuoret viettävät aikaansa.

Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta. Millaisia heikkouksia on somekampanjoinnissa?

Instagramin kuvat ja TikTok-videot voivat kerätä katsojia ja seuraajia, mutta onnistuuko ehdokas tuomaan niiden kautta esiin persoonansa vai poliittiset näkemyksensä? Politiikan kiinnostavuusmuotoilu on hankala laji – viihdyttävä kuvaus vakavista asioista vaatii osaamista ja harkintakykyä.

Somen hallitseminen edellyttää ehdokkailta monia teknisiä taitoja. Asioihin perehtyvä, kokenut päätöksentekijä voi jäädä kampanjoinnissa mediagurujen jalkoihin. Pitäisi huolehtia siitä, että osaamisvaatimukset eivät karkaa liian korkealle.

Pitääkö ylipäätään päättäjän olla nykyään myös videoesiintyjä, valokuvamalli tai näppärä twitteristi? Pitääkö esitellä ruokavaliotaan tai vaatekaappiaan vai riittääkö pelkkä asia-asioiden viestiminen?

Entä onnistuuko sosiaalisessa mediassa vuoropuhelu, joka on mahdollista kasvokkain kohtaamisessa?

Käykö sittenkin niin, että poliitikot esiintyvät ja kansa seuraa? Olisi tärkeää, että päättäjät kuuntelisivat äänestäjiä eivätkä vain houkuttelisi näitä tileilleen peukuttamaan ja ihastumaan.

Politiikan ja somen erirytmisyys on ongelma. Demokraattisen päätöksenteon kuuluu normaalitilanteessa olla hidasta ja punnittua. Tai ainakin hitaampaa kuin mitä somevaikuttamisen aikataulu, jossa kohut vaihtuvat jopa päivittäin.

Toivottavasti somekampanja ei vääristä kuvaa siitä, mitä päätöksenteko kaikkine prosesseineen todellisuudessa on.

Liberaalin demokratian näkökulmasta suurin uhkakuva poliittista somekampanjoinnista liittyy trollaukseen, jossa rahalla ostetaan disinformaation tuotantoa ja jakelua.

Äänestäjistä verkon kautta kerättävää dataa käytetään vaihdon välineenä. On selvää, että verkko tarjoaa mahdollisuuksia globaaleille vaikuttamisyrityksille. Sylttytehtaita on helppo löytää keskustelupalstoilta ja Twitteristä. Anonyymi häiriköinti on huolestuttava, vaalirauhaa rikkova ilmiö.

Toisaalta verkkokampanjointi vaatii tekijänsä tilille. Siinä missä kadulla kohdatulle potentiaaliselle äänestäjälle voi luvata lähes mitä tahansa, saman asian kertominen some-videolla jää internetin muistiin.

Ehdokkaiden vaalilupausten seuraaminen vaalien välillä helpottuu, kun verkko ”pakottaa” päättäjäksi pyrkivät henkilöt puhumaan sellaista, johon voidaan palata myöhemminkin.

Kampanjointitapojen tulee vastata kunkin ajan vaatimuksiin. Nyt näyttää siltä, että tulevissa kuntavaaleissa koetellaan puolueiden ja ehdokkaiden kykyä siirtää kampanjatoimintansa verkkoon.

Onneksi on saatu harjoitella etätilaisuuksien ja etäkokouksien pitämistä tiivisti vuoden verran ennen totisinta vaalikamppailua. Puolueilla on ollut hyvä aika opastaa toimihenkilöitään ja potentiaalisia ehdokkaitaan siihen, kuinka kansalaiset tavoitetaan verkon välityksellä.

Puolueiden vastuu on kouluttaa ehdokkaita käyttämään sosiaalista mediaa vastuullisesti ja tehokkaasti. On tärkeää, että väärän tiedon levittämiseen puututaan ja huonoa käytöstä ei siedetä lainkaan.

Korona on muuttanut lähes kaikkien alojen toimintaympäristöä. Yritykset, järjestöt  ja viranomaiset ovat uudistaneet tapojaan toimia. Ensi keväänä puolueiden ja poliitikkojen on kyettävä samaan – vaalien siirtäminen ei ole vaihtoehto.

 

Sini Ruohonen

Sini Ruohonen

Kirjoittaja on Ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt