Useiden Länsi-Euroopan maiden poliittisen eliitin piirissä vallitsee ranskalaisprofessori Nicolas Tenzerin mukaan vääristynyt suhtautuminen niihin keskisen ja itäisen Euroopan valtioihin, jotka saavuttivat vapautensa rautaesiripun murruttua.
– Jotkut kutsuvat niitä edelleen “uusiksi tulokkaiksi”, vaikka useimmat niistä ovat liittyneet Euroopan unioniin jo vähintään 17 vuotta sitten, arvostetussa pariisilaisessa Sciences Po -yliopistossa työskentelevä kansainvälisen politiikan asiantuntija Tenzer kirjoittaa artikkelissaan.
– Moni myös puhuu “Itä-Euroopasta” ikään kuin nämä valtiot rypisivät yhä neuvostomenneisyydessään. Ei oteta huomioon sitä eurooppalaisten arvojen voimaa, jota ovat ilmentäneet Maidanin vallankumous Ukrainassa, Maia Sandun valinta Moldovan presidentiksi ja Valko-Venäjällä samana vuonna alkanut rauhanomainen kansannousu diktatuuria vastaan, hän toteaa.
Samat virheet toistuvat
Tenzerin mielestä vaikuttaa siltä, että osa Länsi-Euroopan johtavista poliitikoista toistaa sitkeästi samoja virheitä.
– Ensimmäinen niistä on puhtaasti institutionaalinen käsitys Euroopan unionista, mikä sivuuttaa valtiot, niiden historian ja vapauden kaipuun. Tämä käsitys ei vain edistä EU:n kannalta tuhoisaa heiluriliikettä, vaan myös kärjistää jakolinjoja Euroopan sisällä. Käsitys, jonka mukaan Eurooppa on valtioistaan irrallinen, on tuomittu poliittiseen epäonnistumiseen, Tenzer sanoo.
Toinen virhe on hänen mukaansa se, että EU:n syventämistä ja laajentumista pidetään toinen toisensa poissulkevina.
– EU:n laajentuminen on aina johtanut myös syvenemiseen, mutta myös kuvitelma Euroopasta täydellisenä liittovaltiona on poliittisiin virheisiin johtava harha, hän toteaa.
Kolmantena usein toistuvana virheenä Tenzer pitää oletusta, jonka mukaan Eurooppa voisi olla geostrategisesti varteenotettava toimija, jos se sulkee ulkopuolelleen osan arvoihinsa sitoutuneista eurooppalaisista valtioista eikä ole valmis niitä turvaamaan.
– Euroopan ei tule sallia tiettyjen valtioiden ajautuvan siihen, mitä Venäjän hallinto kutsuu etupiirikseen, hän painottaa.
Useiden Länsi-Euroopan maiden kannattaisi Tenzerin mukaan ottaa oppia niistä Keski- ja Itä-Euroopan valtioista, jotka suhtautuvat turvallisuus- ja puolustuskysymyksiin riittävällä vakavuudella ja vastustavat autoritaarisia voimia – niin Venäjää kuin Kiinaakin – päättäväisemmin kuin moni läntisistä naapureistaan.
