Euroopan Unionin lippu Eduskuntatalon edessä. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Kimmo Sasi: Komission kriisipaketissa on ongelma

Kirjoittajan mukaan pitää selvittää, onko Suomi sitoutunut ottamaan tosiasiallista vastuuta muiden EU-maiden valtionvelasta.

Oikeusvaltioperiaate on yksi tärkeistä EU:n perusarvoista. Laillisuusperiaatte edellyttää, että lakeja ja sovittuja sääntöjä noudatetaan. Komission tavoitteet ja ehdotus kriisipaketiksi muuttavat unionia tavalla, joka edellyttäisi jäsenvaltioiden päätöstä perussopimuksen muuttamisesta.

Ehtona Saksojen yhdistymiselle Ranska edellytti vahvan D-markan Saksan sitomista yhteisvaluuttaan. Velkaantumista ja inflaatiota pelkäävä Saksa sai sanella terveen talouspolitiikan ehdot. Ei vastuuta toisten valtioiden veloista. Julkinen velka piti painaa jäsenmaissa alle 60%:n kansantuotteesta. Vuotuinen alijäämä sai olla enintään 3%.

Finanssikriisi Euroopassa johtui pitkälti siitä, että näitä sääntöjä ei noudatettu. Markkinoille annettiin myös virheellisesti kuva yhteisvastuusta. Sen seurauksena velkamaiden korot laskivat ja se poisti varoituskellot velkaantumiselta. Kriisi ratkesi vasta, kun Kreikka asetettiin valinnan eteen: joko ero eurosta tai talouden tervehdyttämisen aloittaminen. Luottamus Kreikkaan onkin alkanut palautua. Sen akuutti kriisi on ohi.

Komission elvytyspaketin todellinen tarkoitus on kasvattaa budjettia, ryhtyä finanssipoliittiseksi toimijaksi ja turvata Italian ja Espanjan velkakestävyys. Terveydenhuolto on jäsenmaiden toimivallassa. Siihen annettava apu on kuitenkin EU:n solidaarisuusperiaatteen mukaisesti mahdollista. Kyse on kuitenkin vain pienestä osasta pakettia.

EU:n budjetti on 1% jäsenmaiden kansantuotteesta. Budjetti ei mahdollista eikä sopimusten mukaan tarkoitus olekaan, että EU harjoittaa eurooppalaista finanssipolitiikkaa. Nyt ollaan kuitenkin aloittamassa uutta politiikkaa, jossa taantumatilanteissa EU:n budjettia kasvatetaan ja lisätään yhteisiä menoja. Kyse on imagopolitiikasta. EU haluaa olla mukana ratkaisemassa kaikkia ongelmia ja myös niitä, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja joissa jäsenvaltiot ovat tehokkaampia.

Perimmäisin syy käytännössä Italian ja Espanjan merkittävään tukemiseen on pelko siitä, että nämä maat saattaisivat joutua ongelmiin velanhoidossaan. Italiaa on pidetty pystyssä miinuskoroilla. Mutta lisävelkaaantuminen herättää kysymyksen, kykenevätkö Italia ja sen pankit selviytymään veloistaan.  Kriisipaketin tavoite onkin rauhoittaa velkojia ja kertoa, että EU kantaa vastuuta velkamaiden velkakestävyydestä.

Huolestuttavinta on, että paketista suuri osa on tulonsiirtoa eikä lainaa. Kreikan kaltaisia ehtoja ei ole tarkoitus asettaa velkamaille. Kreikassa poliittinen hyväksyntä talouden tervehdyttämiselle syntyi vasta, kun pankeista ei enää voinut nostaa säästöjään. Nyt EU käytännössä ottaa perussopimuksen vastaisesti vastuuta jäsenmaiden veloista. Huolestuttavinta on, että kannustimet talouden tervehdyttämiseen poistetaan ja velan annetaan kasvaa kestämättömästi. Tämä tulee vaatimaan EU:lta tulevaisuudessa yhä suurempaa vastuuta velkamaiden veloista. Summien kasvaessa tämä politiikka jonkinlaisella todennäköisyydellä johtaa euron hajoamiseen, kun laskun maksun aika koittaa tai luottamus euromaiden taloudenhoitoon häviää.

EU:n tulkinnat sopimusten ja lain noudattamisesta ovat joustavia. Unionissa tuomioistuinta myöden aina löydetään perusteet EU:n toimivallalle. Hyvä esimerkki on EKP:n kielto rahoittaa jäsenmaita. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kun rahoitus ei tule suoraan EKP:lta vaan kierrätetään välikäden kautta, tätä kieltoa noudatetaan. EU-tuomioistuimen tehtäviin kuuluu tulkita EU-sopimuksia. Niinpä Saksan perustuslakituomioistuin oli valmis nielemään tämän tulkinnan. Mutta rahoituksen muodostuttua massiiviseksi, tuomioistuin on nyt katsonut, että niin pitkälle meneviin toimiin eivät jäsenvaltiot olleet antaneet suostumustaan perussopimuksissa.

Suomessa on tärkeää, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ottaa kantaa komission kriisipakettiin. Valiokunnan tulee arvioida pakettia siltä kannalta, onko Suomi perussopimuksissa sitoutunut ottamaan tosiasiallista vastuuta muiden EU-maiden valtionvelasta ja merkitseekö kriisipaketti nyt ja seurauksineen tällaista vastuuta.

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan 2011, että EU:lle annetut sitoumukset eivät saa johtaa siihen, että Suomi velkaantuisi niin paljon, että valtio ei enää kykenisi vastaamaan taatuista perusoikeuksista. Arvio siitä, milloin tällainen raja tulee vastaan on haastava. Kun tämä kysymys aiheutti huolta finanssikriisin tukipaketin yhteydessä ja koska tuon paketin vastuita ei ole vielä hoidettu, on asiaa arvioitava siten, että tuo raja ei voi olla valtavan kaukana. Tähän arvioon on liitettävä myös näkemys Suomen oman talouden kehittymisestä.

Vaikka EU-tuomioistuimella on ensisijainen oikeus tulkita EU-sääntöjä, on jäsenmaiden tuomioistuimilla oikeus arvioida noudattavatko näiden maiden parlamentit perustuslakejaan ja sitä, mitä sitoumuksia Suomi niiden nojalla on antanut ja voi antaa. Näissä tapauksissa voi syntyä ristiriitaisia tulkintoja. Mutta ratkaisuja helpottaa se, että pääosa kriisipaketin päätöksistä edellyttää yksimielisyyttä. Jos perustuslakivaliokunta katsoo, että jokin EU-päätös ei ole Suomen perustuslain kannalta hyväksyttävä, ei Suomi voi hyväksyä sellaista päätöstä. Tällöin jää mahdollisuudeksi tukipaketti, johon osallistuvat vain ne maat, joille se on mahdollista ja jotka siihen haluavat.

Talouden sukellus koronakriisin seurauksena tapahtuu tänä vuonna. Tukitoimia tarvitaan nyt eikä vasta tulevina vuosina kuten komissio ehdottaa. Siksi onkin tärkeää, että huolellisesti mietimme ensin, minkälaisen EU:n me haluamme ja että muutokset tehdään EU:n perussopimuksia muuttamalla eikä voimassaolevia sopimuksia poliittisesti uudelleen tulkitsemalla.

Kimmo Sasi

Kimmo Sasi

Kimmo Sasi on varatuomari, entinen kokoomuksen kansanedustaja ja entinen liikenne- ja viestintäministeri.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt