Kirjoittajan mielestä Suomen suuri pelastus on palaaminen koulutuksen ykkösmaaksi. LEHTIKUVA / PIHLA LEHMUSJOKI

Harri Jaskari: Kolmikannan on aika nousta poteroistaan

Tulisi jo lopettaa turha puuttuminen työpaikkakohtaiseen sopimiseen.

Tällä viikolla Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi Suomen taloustilannetta. IMF:n mukaan viime vuosina Suomessa on tehty monia hyviä asioita ja talous on saatu kasvu-uralle. Raportin mukaan vuonna 2019 kasvu uhkaa kuitenkin hidastua, mikäli emme pääse aidosti vauhtiin muutamissa uudistuksissa.

Kansainvälisen asiantuntijaraadin mielestä yksi suurimmista Suomen menestystä hidastavista tekijöistä on paikallisen eli työpaikkokohtaisen sopimisen vaikeus. Myös muutama vuosi sitten (2015) maailman kilpailukykyvertailussa Suomen palkkaneuvottelujärjestelmä rankattiin 140 maan vertailussa jumbosijalle.

Suomen keskitetyn työmarkkinajärjestelmän on siten todettu lisäävän työttömyyttä jo monessa arvovaltaisessa raportissa. Minulla on kuitenkin suuri pelko, että taas kiitetään ja kumarretaan raportista, mutta jatketaan entiseen malliin. Ehkä meidän pitäisi lopultakin ottaa arvioinnit tosissaan.

Työn sisältö todellakin muuttuu nyt nopeasti Suomessa. Uudenkaupungin autotehtaan työntekijän ammattitaitovaatimukset ovat nykyisin aivan erilaisia kuin viisi vuotta sitten. Palvelutehtävät ja abstraktin ajattelun työt lisääntyvät. Sen sijaan jos esimies pystyy antamaan sinulle tarkat ohjeet työn suorittamiseksi, automatisointi ei ole kaukana.

Esimerkiksi pankkiala on suuressa muutoksessa, kun uusia haastajia tulee koko ajan markkinoille (fintec). Google ja Amazon muuttuvat myös pankeiksi. Uuden ilmastopolitiikan ja kiertotaloustrendien aikana teollisuuden on opeteltava tekemään mahdollisimman kestäviä tuotteita. Bisnestä ei enää tehdä varaosilla, vaan palveluilla (ei myydä paperikoneita, vaan laadukasta paperin tuotantoa).

Toki perinteiset työn tekemisen muodot (aikaan ja paikkaan sidotut) säilyvät edelleen merkittävänä osana työn sisältöä, mutta meidän pitäisi pystyä lukemaan huomattavasti tarkemmin heikkoja signaaleja. Jäykillä työmarkkinoilla on ilmeinen yhteys siihen, että Suomessa on 183 000 yksinyrittäjää. Samaa jäykkyyttä palvelemaan ovat syntyneet vuokratyöfirmat. Suomessa jousto on työn ja työttömyyden välillä.

Pitkällä aikavälillä Suomen suuri pelastus on palaaminen koulutuksen ykkösmaaksi. Kun ihmisillä on monipuolista huippuosaamista, työtä riittää, vaikka työpaikat varmasti vaihtuvatkin. Koulutuksen korrelaatio työhön on jo nykyisin merkittävä. Perusasteen koulutuksen saaneiden työllisyysaste on 43 prosenttia, keskiasteen tutkinnon 67 prosenttia ja korkeakoulututkinnon yli 80 prosenttia.

Lyhyellä aikavälillä ratkaisut työn tulevaisuudesta tehdään työpaikoilla. Kolmikantaosapuolten olisi aika viimeinkin nousta poteroistaan, antaa hiukan liekaa työpaikoille ja lopettaa turha puuttuminen työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Viime aikoina ay-liike on ollut työpaikkojen suhteen pahasti tuuliajolla. Viimeksi SAK asetti tavoitteeksi, että nuoret pitää heittää ulos töistä ensin, vaikka heillä olisi parempi osaaminen. Vain osaamiselle Suomi kuitenkin pärjää.

Ammattiyhdistysliike on ennen kaikkea kritisoinut sitä, että yrityksissä henkilöstöä ei oteta huomioon tarpeeksi ja siksi heillä on pakko olla akkreditoitu ay-luottamushenkilö aina paikalla. Ehkä nyt aktiivisten yritysten pitäisi entistä enemmän ottaa työntekijöitä johtoryhmiin, jossain tapauksissa jopa hallituksiin? Ruotsi on kulkenut tähän suuntaan ja saanut keskustelun siirtymään työpaikoille.

Haluaisin oikeastaan kuulla SAK:n kannan siihen, loppuuko heidän vaatimuksensa luottamusmiespakosta siinä tapauksessa, mikäli työntekijät ilmestyisivät johtoryhmiin? Epäilen, että SAK on tällaisen uudistuksen sinnikäs vastustaja, ainakin kulisseissa. Valta saattaa silloin kadota työpaikoille. Toivon olevani väärässä.

Harri Jaskari

Harri Jaskari

Harri Jaskari on kansanedustaja (kok.).

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt