Työllisyyden edistämisen ministeriryhmä käynnisti heinäkuussa työnsä hallitusohjelman työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön asettamat kolmikantaiset ryhmät ovat pikkuhiljaa nekin aloittaneet työnsä.
Hallitus on sitoutunut 75 prosentin työllisyystavoitteeseen ja työllisten määrän lisäämiseen 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Tavoite on haastava ja välttämätön – mutta ei mahdoton. Pitkän aikavälin tavoitteeksi on asetettava nykyistä huomattavasti korkeampi työllisyysaste.
STTK on jo aiemmin esittänyt nopeasti vaikuttavina toimina muun muassa nykyistä huomattavasti suurempaa panostusta työllisyyden aktiiviseen hoitoon ja palveluihin, palkkatuen laajentamista ja yksinkertaistamista, vaikeasti työllistyvien palkkaamisen edistämistä, määräaikaista työmatkakustannusten verovähennyksen korottamista kannustimena työvoiman liikkuvuuteen sekä panostusta työntekijöiden osaamisen laajentamiseen ja syventämiseen nopeasti muuttuvassa työelämässä.
Pitemmällä aikavälillä on lisättävä ammattitaitoisen työvoiman työperäistä maahanmuuttoa. Ilman sitä emme selviä väestön ikärakenteen, alhaisen syntyvyyden ja ikäsidonnaisten kustannusten muodostamasta yhtälöstä.
***
Maailmalla sattuu ja tapahtuu asioita, joille emme Suomessa voi paljon mitään. Siksi on kannettava erityistä vastuuta asioista, jotka ovat omissa käsissämme. Paras, nopein ja vaikuttavin keino parantaa työllisyyttä ja tukea taloutta on alkava työmarkkinakierros.
Olematta minkään sortin ennustaja arvelen, että työmarkkinoilla koetaan tulevien viikkojen ja kuukausien aikana vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun syksyn palkkaneuvottelut pyörähtävät tosissaan käyntiin.
Edessä olevien neuvottelujen kolme ”kaadettavaa karhua” ovat epävarma talouden näkymä, pitkä neuvotteluaika eri aikaan päättyvien sopimuksien takia ja kiky-sopimuksen perintö. Viimeksi mainitusta eniten päänvaivaa aiheuttaa varmasti aikanaan eri aloilla hyvin eri tavoin toteutettu vuosityöajan 24 tunnin pidentäminen.
Julkisesta keskustelusta päätellen nimenomaan työajan pidentäminen näyttää olevan todella iso asia, joka tehtiin kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Erityisesti työnantaja pitää sitä esillä ja siitä halutaan puhua koko ajan.
Monelta tuntuu jäävän – tahallaan tai tahattomasti – täysin vailla huomiota kiky-sopimuksessa sovittu sosiaalivakuutusmaksujen uudelleen kohdentaminen – selkokielellä työntekijän maksuosuuden merkittävä lisääminen. Sen vaikutus kustannuskilpailukyvyn vahvistumiseen on huomattavasti isompi kuin vaihtelevasti toteutettu vuosityöajan pidentäminen.
Monet ovat todenneet, että syksyn neuvottelut ovat erittäin vaikeat – ja niin ne epäilemättä ovatkin. Arvelen silti, että ensi kevään neuvottelut ovat vähintään yhtä vaikeat. Julkisen sektorin neuvotteluiden pyörähtäessä tosissaan käyntiin ne saattavat osoittautua jopa syksyä haastavammiksi.
Neuvotteluja ei helpota se, että ennen varsinaista pöytään istumista julkisuudessa puhutaan kovia ja asetetaan kynnyskysymyksiä. Yleensä vaikeatkin asiat ratkeavat parhaiten, kun neuvottelut käydään kaikessa hiljaisuudessa. Välillä tuntuu siltä, että etenkin Eteläranta varjoneuvottelee ja suojanokittelee itsensä kanssa todistellen omien tavoitteittensa oikeutusta.
***
Kilpailukykysopimus tehtiin aikanaan vaikeissa taloudellisissa oloissa ja se oli palkansaajille erittäin raskas. Nyt on tilanne toinen ja se näkyy myös liittojen tavoitteissa. Palkansaajan harteille on tällä kierroksella turha talkoita sälyttää.
Elinkeinoelämän keskusliiton irtauduttua laajoista työmarkkinaratkaisuista käydään puhdas liittokierros. Kukin toimiala neuvottelee itsenäisesti ja omista lähtökohdistaan.
On hyvä pitää mielessä, mitä pitkä neuvotteluaika esimerkiksi tarkoittaa. Työrauhavelvoite on katkolla kunkin sopimuksen päättyessä ja koordinaatio on vähintäänkin haasteellista.
Neuvottelukierroksen lähestyessä ja palkankorotuksista puhuttaessa yksi asia ei koskaan muutu. Työnantajalla asiat ovat aina yhtä huonosti kuin köyhän talon porsaalla: Jos ei ole maa jäässä, sitten on kärsä kipeä.
