Onnettomuustietoinstituutin mukaan 18–24-vuotiaat kuljettajat aiheuttivat vuosina 2015–2019 yhteensä 168 kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta, joissa menehtyi 196 ihmistä. Määrä vastaa noin viidennestä kaikista viiden vuoden ajanjaksolla tapahtuneista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista.
Nuorten kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa korostui muita ikäryhmiä useammin riskikäyttäytyminen, kuten päihtyneenä ajaminen sekä ylinopeus.
Tiedot kuolemaan johtaneista onnettomuuksista perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkintoihin. Liikennevahinkoaineisto perustuu vakuutusyhtiöiden ilmoittamiin tietoihin. Vuosina 2015–2019 liikennevakuutuksesta korvatuista vahingoista 15 prosenttia oli 18–24-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamia.
Nuorten kuljettajien aiheuttamissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa menehtyneistä valtaosa (78 %) oli nuoria, tyypillisesti kuljettaja itse ja hänen kyydissään matkustaneet. Joka kolmannella turmakuljettajalla oli kyydissään matkustajia, yleensä muita nuoria.
Eniten onnettomuuksia aiheuttivat 18–19-vuotiaat kuljettajat, kaikkiaan 42 prosenttia kaikista 18–24-vuotiaiden kuolonkolareista. Vanhempiin kuljettajiin verrattuna 18–19-vuotiaat kuljettajat aiheuttivat yli kolme kertaa enemmän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.
– Kavereiden kanssa ajaminen korostuu nuorilla selvästi vanhempia kuljettajia enemmän. Tämän takia yhdessä onnettomuudessa voi todennäköisemmin menehtyä useampia nuoria. Matkustajat voivat lisäksi luoda kuljettajalle sosiaalista painetta esimerkiksi riskien ottamiseen, liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola kertoo tiedotteessa.
Yleisimpiä nuorten kuolemaan johtaneita onnettomuuksia olivat tieltä suistumiset ja nokkakolarit, kuten muillakin ikäryhmillä. Nuorilla onnettomuuteen johti usein virhe ajoneuvon käsittelyssä.
– Ajoneuvon käsittelyvirheissä on yleisimmin kyse siitä, että nuori kuljettaja tekee ohjausliikkeen liian myöhään tai liian voimakkaasti, jolloin hän menettää ajoneuvon hallinnan, Sihvola kuvailee.
Riskejä otetaan
Nuorista turmakuljettajista reilu kolmannes ajoi vähintään 0,5 promillen humalassa. Vanhempiin kuljettajiin verrattuna nuorilla kuljettajilla alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen oli yleisempää silloin, kun kyydissä oli matkustajia.
– Nuorilla ajaminen liittyy yleensä vapaa-ajan viettoon ja sosiaalisiin tilanteisiin, joissa mukana on monesti alkoholin käyttöä. Onnettomuudet tapahtuvat useasti viikonloppuisin ja yöaikaan, liikenneturvallisuustutkija Salla Salenius huomauttaa.
Kaikista henkilöautossa menehtyneistä 18–24-vuotiaista hieman yli puolet ei käyttänyt turvavyötä. Tutkijalautakuntien arvion mukaan heistä joka kolmas, 22 henkilöä, olisi voinut pelastua, jos turvavyö olisi ollut käytössä.
Yli 10 km/h ylinopeutta nuorista turmakuljettajista ajoi onnettomuushetkellä reilusti yli puolet (64 %). Suurin osa ylinopeutta ajaneista nuorista kuljettajista ajoi vähintään 30 km/h ylinopeutta.
Usein kuolonkolarien taustalla on useita samanaikaisia riskitekijöitä. Nuorista onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista joka neljäs ajoi päihtyneenä, vähintään 10 km/h ylinopeutta ja ilman turvavyötä.
– Nuorten kuljettajien onnettomuuksien taustalla on usein erilaisia elämänhallintaan liittyviä haasteita, kuten päihdeongelmia. Tämän vuoksi nuorten liikenneonnettomuuksien ehkäisemiseen tarvitaan laaja valikoima erilaisia toimenpiteitä niin liikennealalla kuin muillakin toimialoilla, liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari toteaa.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat ovat laatineet turvallisuuden parannusehdotuksia nuorten kuljettajien aiheuttamien onnettomuuksien vähentämiseksi.
• Ajoneuvokannan uudistumisen tukeminen, mikä edistää rakenteeltaan turvallisempien ajoneuvojen ja kuljettajaa tukevien järjestelmien yleistymistä. Kuljettajaa tukevia järjestelmiä ovat muun muassa kaistavahti, ajonvakautus ja älykäs ajonopeuden rajoitus.
• Valvonnan tehostaminen, erityisesti ajokunnon ja ajonopeuden osalta.
• Alkolukko estämään päihtyneenä ajamista.
• Kuljettajien ajoterveydestä huolehtiminen, muun muassa mielenterveyspalveluiden ja liikennelääkärijärjestelmän kehittäminen.
• Keskikaiteiden asentaminen estämään nokkakolareita.
• Tieympäristön raivaaminen tieltä suistumisten seurauksien lieventämiseksi. Esimerkiksi ojien loiventaminen ja puiden poistaminen.
• Valistus ja riskitekijöistä tiedottaminen.
