LEHTIKUVA / TIMO AALTO

Susanna Koski: Kokoomuksen pidettävä periaatteensa ja oikea kurssi

Kirjoittaja ei aio lopettaa politiikassa.

En onnistunut eduskuntavaaleissa uusimaan paikkaani eduskuntaan. Henkilökohtainen äänimääräni kasvoi muualla vaalipiirissäni, mutta kotikaupungissani Vaasassa menetin 765 ääntä verrattuna eduskuntavaalitulokseeni 2015. Merkittävin syy tähän äänimäärän romahdukseen oli yksiselitteinen: Vaasan keskussairaalaa koskeva laajan päivystyksen asema. Omasta ja äänestäjieni puolesta olen tietysti pettynyt, mutta sitä suuremmin kiitollinen kaikesta saamastani tuesta ja kannustuksesta, myös vaalien jälkeen.

Toimintaani politiikassa en aio lopettaa. Olen saanut vuosien varrella politiikalta ja kokoomukselta paljon ja koen, että minulla on yhä paljon annettavaa.

Vaalituloksen ruotimiseen riittää aihetta myös puolueessamme. Kokoomuksen vaalimenestystä ei voi hyvällä tahdollakaan pitää kummoisena. Kokoomus otti turpiinsa kolmatta kertaa peräkkäin eduskuntavaaleissa. Puolueen kannatus on ennätysalhaalla 50 vuoteen. Eduskuntaryhmän kasvu lisäpaikalla hämää, sillä puolueen kannatus oli nyt yli prosenttiyksikön alhaisempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Vetovastuussa on jo kolmas puheenjohtaja vuoden 2015 vaalien jälkeen.

Puolueen vaalitappiokierre on pettymys, mutta ei yllätys. Meillä Pohjanmaalla kerrotaan anekdoottia, jonka mukaan aikanaan, vuonna 2004 vastavalittua kokoomuksen puheenjohtajaa Jyrki Kataista evästettiin vuoden 2004 puoluekokouksen jälkeen Seinäjoella näillä sanoin: ”Pidä huoli, että puolueen oikealle puolelle ei jää toisen puolueen mentävää aukkoa”.

Tämä evästys on edelleen ajankohtainen.

Kokoomuksen ”kivijalan kannattajat” ovat sitkeästi koetuksella. Monilla kokoomuksen äänestäjillä tuli mitta täyteen puolueen lähdettyä flirttailemaan puolueelle vieraiden punavihreiden ajatusten kanssa.

Se taktiikka saattaa toimia yksittäisten ehdokkaiden kohdalla joissakin vaalipiireissä, mutta viimeistään nyt pitäisi olla selvää, että koko puolueen tulevaisuutta ei sen varaan voi rakentaa. Kokoomuksen kannatus vuotaa aivan toisaalle, ja vuodon syynä on talouspolitiikan linja. Oikealle ilmestyi kilpailija.

Puoluekentän olosuhteissa on tapahtunut muutoksia, joilta ei enää saa ummistaa silmiä kokoomuksessakaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kääntänyt suhteellisen nopeasti puolueensa linjan oikealle talouspolitiikan kysymyksissä.

Perussuomalaisista on tullut aito vaihtoehto perinteisille porvariäänestäjille. Yhä harvempi porvariäänestäjä häpeilee tunnustaa äänestävänsä nykyisin perussuomalaisia. Perussuomalaisten vaalimenestyksen selittäminen pelkällä protestiäänestämisellä ei riitä. Perussuomalaiset ovat oivaltaneet, mitä puolueen kannatuksen nostaminen yli 20 prosentin edellyttää miltä tahansa puolueelta.

Puoleen kannatus voi kasvaa suureksi vain, jos se onnistuu vetämään puoleensa useampia erilaisia kannattajaprofiileja ja sovitettua yhteen näiden eriävät politiikkaodotukset. Tämä oli alun perin myös kokoomuspuolueen “kuningasidea”. Perussuomalaisten kannattajien syytteleminen rasisteiksi ei osoita mitään muuta kuin halua kieltää kyseisen puolueen onnistuminen kannattajakunnan laajentamisessa uusiin äänestäjäjoukkoihin.

Aika harva perinteinen talouskysymyksiä painottava kokoomusäänestäjä tulee miettineeksi rasismia sillä välin, kun vaalikone lataa hänelle talouspolitiikan vastausten perusteella kärkeen perussuomalaisia ehdokkaita kokoomuslaisten jäädessä jälkeen. Näitä kokemuksia vaalikoneiden ääreltä nimittäin riittää.

Kokoomuksessa on aika siirtyä muiden puolueiden linjausten tuijottelusta oman linjan selkiyttämiseen ja linjan ymmärrettävään viestintään. Kokoomuksen linjan eteen on kyllä tehty töitä. Viime vaalikauden aikana kokoomuksessa tehtiin ennätysmäärä poliittisia ohjelmia ja niiden päivityksiä. Siitä huolimatta vaalikentillä törmäsi toistuvasti kysymykseen:

”Mikä on kokoomuksen linja…?”.Näillä sanoin äänestäjien kysymykset yleensä alkoivat miltei aiheesta riippumatta. Mitä epäselvempi linja on kokoomuslaisille itselleen, sitä hankalampaa sitä on selittää muille.

Hallitusneuvotteluissa laitettava kova kovaa vastaan

Nyt kun puolueet eduskuntaryhmineen vastailevat hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) kysymyksiin, tarkkailijoiden tunnelmat ovat odottavat.

Suomen tulevaisuuden kannalta tilanne kieltämättä kauhistuttaa. Kokoomus on tulevan kannalta avainasemassa.

Kuinka paljon kokoomus on valmis antamaan periksi linjastaan ja periaatteistaan, jotta se pääsee osaksi hallitusvastuuta? Entä kannattaako sellaiseen (sinipuna) hallitukseen lähteä aisankannattajaksi, josta todennäköisesti tulee erittäin epäsuosittu ja epävakaa?

Nämä kysymykset mietityttävät kaikkia kokoomuksen kannattajia.

Kokoomuksella ei pitäisi olla mitään estettä pitää tiukasti kiinni omista kynnyskysymyksistään. Tärkeintä on, että tuumaakaan ei anneta periksi verojen kiristysten suhteen. Pikemminkin työn verotusta pitää keventää, julkinen talous tervehdytetään tasapainoon ja työmarkkinoiden jäykkien rakenteiden sijaan edistetään paikallista sopimista.

Antti Rinteelle on annettava mahdollisuus lähteä neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta yhdessä kokoomuksen kanssa, mutta vain sillä ehdolla, että kynnyskysymyksistä ei jousteta. Muussa tapauksessa vaihtoehdoksi jää kunniallinen siirtyminen uuteen rooliin.

On syytä muistaa, että uudessa eduskunnassa on porvarienemmistö 124 paikalla. Vihervasemmistolla paikkamäärä jäi vain 76:een. Vaalituloksen perusteella oikeistolaisen talouspolitiikan kysyntään ja kannatukseen kannattaa luottaa. Petteri Orpon johtajuus mitataan hallitusneuvotteluissa. Myös kokoomuksen uudella eduskuntaryhmällä on mahdollisesta hallitusyhteistyöstä merkittävä päätösvalta, jota pitää uskaltaa käyttää.

Punavihervasemmiston kanssa hallitusyhteistyöhön ryhtyminen näyttäisi totisesti hallituskiimalta. Tällä kertaa kyse on kokoomuksen uskottavuudesta pitkälle tulevaisuuteen. Toivottavasti uudelta eduskuntaryhmältä löytyy kanttia ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja.

Susanna Koski

Susanna Koski

Susanna Koski on kokoomuksen entinen kansanedustaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt