SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Alberto Claramunt: Kokoomuksen kannatuksen yksi selitys

Aktiivimallista on vaikea hakea perusteita kokoomuksen kannatuskehitykseen. Sote on jo toinen juttu.

Kannatusmittausten perusteella Suomen suurin puolue on tällä hetkellä SDP.  Kesälomien kynnyksellä puolueelle mittautettiin loiva nousu. Sillä on vajaan kahden prosenttiyksikön etumatka kokoomukseen. Ero mahtuu enää niukin naukin virhemarginaaliin.

Kokoomus ei ole romahtanut, mutta sen kannatus valuu. Yhdeksi merkittäväksi tekijäksi on nostettu aktiivimalli. Rohkenen olla asiasta eri mieltä.

HS:n kannatusmittauksen mukaan kokoomuksen selvempi kannatusvaluma alkoi – ei niinkään aktiivimallin kuumalla hetkellä joulu-tammikuussa – vaan valtiopäivien avajaisten jälkeen helmikuusta eteenpäin. Kokoomuksen kannatus pysytteli lähellä 22 prosenttia joulukuusta helmikuuhun. Sen jälkeen tuli notkahdus, joka ei ole pysähtynyt. Mitä tuolloin tapahtui?

Esiin astuivat voimalla kokoomuksen sote-kriitikot, kansanedustaja Elina Lepomäki ja pormestari Jan Vapaavuori. Kun he tulenjohtajina avasivat rumputulen, kaivoivat ”rivimiehet” puolivalmiit kolumninsa pöytälaatikoista kysyäkseen Petteri Orpon johtajuuden perään. Olisi epäreilua väittää, että tämä oli myös tulenjohdon tavoite, mutta yhtä kaikki näin siis kävi. Paradoksaalista kaikessa tässä on, että sen minkä tulenjohto saa henkilökohtaista glooriaa, oma puolue kärsii.

On väitetty, ettei Antti Rinteen johtama SDP kykene jyrsimään kokoomukselta kannatusta. Näin varmaan suuressa kuvassa onkin, mutta kiinnostavasti puolueiden kannatuskäyrät lähtivät helmikuussa päinvastaisiin suuuntiin. SDP:n kannatus teki helmi-maaliskuussa loikan kokoomuksen rinnalle ja meni huhtikuussa ohi.

Sote-taisteluun viitaten onkin hyvä kysymys, saako  SDP sittenkin soten takia isoista kaupungeista liikkuvia ääniä, jotka aiemmin olivat kokoomuksen taskussa? Toisaalta SDP on hyötynyt myös vihreiden jonkinasteisesta johtajuusongelmasta. Touko Aalto myönsi haastattelussa nukkuneensa talviunta. Jos herääminen on tapahtunut, se on vain heikentänyt puolueen tilaa. Toki vaalivoitto tulisi näilläkin lukemilla.

Punaisen opposition kannatus siis vahvistuu. Keskustan kannatus on jämähtänyt 16 prosenttiin. Keskustan tilanteessa on tapahtunut pientä helpotusta. Sotkamosta kantautuneiden tietojen mukaan puolue uskoo parempien aikojen olevan edessä. Ykköspuolueen asemasta se ei nykytiedon valossa kuitenkaan pysty taistelemaan.

Jos nykyinen trendi jatkuu, täysin mahdollista on, että yksi hallitusvaihtoehto on ns. kansanrintamahallitus eli vasemmistoenemmistöinen koalitio, jossa keskusta olisi mukana. Toisaalta nykyiset hallituspuolueet ovat löytämässä vaalikauden loppusuoralla uudestaan toisensa jo pelkästään siitä syystä, että Suomen talous on kymmenvuotisen kooman jälkeen herännyt. Kokoomuksen ja keskustan etu on, että sote saadaan paketoitua ja keskustelu siirrettyä jo muihin asioihin.

Lopulta puolueiden kannatusvaihtelut ovat edelleen kovin maltillisia. Mikään puolue ei loista eikä yksikään ole kriisissä. Kisa suurimman puolueen paikasta voi säilyä tasaisena aina maaliviivalle saakka. Sinne on vielä pitkä matka.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit