Kokoomus julkaisi eilen uuden ympäristöohjelmansa. Julkistuksen yhteydessä kokoomuksen entinen puheenjohtaja Pertti Salolainen sanoi pitävänsä ohjelmaa linjansa ja konkreettisuutensa puolesta ainutlaatuisena puolueen historiassa.
Ohjelmamme paaluttaa linjaukset, joiden avulla mahdollistamme vapauden nauttia puhtaista vesistä, luonnosta ja ilmastosta myös tuleville polville. Vapaus ja vastuu kävelevät käsi kädessä ja ovat keskeinen osa kokoomuslaista maailmankuvaa. Emme elä lastemme piikkiin ottamalla velkaa emmekä kohtuuttomalla ilmastoriskillä. Kokoomus on sata vuotta tehnyt töitä sen eteen, että Suomi jää seuraavalle polvelle paremmassa kunnossa. Niin teemme nytkin.
Asenteesta kertoo se, että linjaamme nyt selvästi Suomen puheenjohtajuuden tavoitteeksi EU:n päästövähennysten nopeuttamisen jo vuoden 2030 osalta. Tavoittelemme päästöoikeuksien hinnan tuntuvaa kohoamista jo lähivuosina. Lähtökohtamme on, että päästöille tarvitaan tuntuvampi hinta, jotta markkinoiden ja kuluttajien kannattaa valita puhtaat ratkaisut nopeammin. Suomi ei perinteisesti ole ollut EU-pöydissä tässä joukossa, vaikka viime vuosina olemme siihen suuntaan liikkuneetkin.
Itse haluan nostaa 12 sivuisesta ohjelmasta merkityksensä puolesta erityisesti muutaman linjauksen perusteineen.
1. Lämpö ja sähkö Suomessa ilman hiiltä ja öljyä 2030, ilman turvetta 2035 ja ilman maakaasua 2040 mennessä
Fossiilivapaa lämpö ja sähkö 2040 mennessä olisi kymmenen vuotta sitten tuntunut mahdottomalta, mutta kehitys on sen jälkeen ollut niin nopeaa. Määrätietoisella ohjauksella loikka on jo nyt näkyvissä olevilla ratkaisuilla tehtävissä ilman suhteettomia ongelmia.
Tämän hallituksen linjaus kivihiilen kieltämisestä 2030 on jo nopeuttanut energia-alan kehitystä ratkaisuissa, joilla energia tuotetaan muulla kuin polttamisella. Tämäkin viittaa siihen, että selkeillä, mutta kohtuullisen ajan päähän nykyhetkestä asetetuilla säännöillä voimme nopeuttaa tarvittavia muutoksia tuntuvasti.
2. Puunpolton osuutta ei kasvateta lisää
Järkevä huoli fossiilijahdin kiihdyttämisessä on pelko, että se johtaisi puun liialliseen käyttöön polttoaineena. Vision kulmakivi onkin sähkön ja lämmön tuottaminen enimmäkseen polttamatta mitään. Sähköstämme yli kaksi kolmasosaa hankitaan jo muusta kuin palamisesta. Tuuli- ja ydinvoiman kasvu nostaa osuutta vielä tuntuvasti lähivuosina.
Lämmön irtautuminen polttamisesta olisi muutama vuosi sitten tuntunut oudolta. Nyt joulukuussa Energiateollisuus ry kuitenkin itse julkaisi arvion, jonka mukaan polttamalla tuotetun energian määrä lämpöä tuottavissa voimaloissa puolittuu vuodesta 2010 vuoteen 2040. Arvion mukaan turve ja maakaasu voidaan 2030-luvulla rajata huoltovarmuuspolttoaineiksi ILMAN, että puupolttoaineiden osuus kasvaisi enää 2030-luvulla. Käännöksen nopeuttamiseksi kaikki uudet energiateknologian tuet tulisi kohdistaa jo tulevalla hallituskaudella muihin kuin polttamiseen perustuviin teknologioihin.
3. Kuluttajille mahdollisuus säästää tasapainottamalla kulutuspiikit
Päästötön Suomi ei ole kiinni sähkön ja lämmön vuosittaisesta määrästä vaan siitä, miten tuotannon ja kulutuksen ajallinen vaihtelu tasapainotetaan. Helpointa on tasapainottaa lyhyen ajan vaihtelut. Oman kotini ikivanha lämmitysjärjestelmä kytkettiin vuosi sitten Optiwatin kulutusjoustoon. Sen avulla säästämme lämmittämällä taloa vähän enemmän halvan sähkön tunteina ja sammuttamalla vastukset huippukulutuksen aikaan.
Jos kaikki 500 000 sähkölämmittäjää hyödyntäisivät samaa, voitaisiin pakkaspäivien piikkejä tasata Loviisan ydinreaktoreiden tehon verran. Kokoomus linjasi nyt, että sähköveroa ja siirtomaksujen perusteita muuttamalla kulutuspiikkien väistöautomatiikasta on tehtävä niin kannattavaa, että vähintään puolet suomalaisista kotitalouksista on siinä sähkön tai lämmön osalta mukana vuonna 2025.
Nurkan takana on isompi juttu. Lämmön varastointi, pienten lämpöerojen hyödyntämiseen perustuva lämpöpumpputekniikka ja kaukolämmön tuntihinnoittelu ovat mahdollistamassa kesän hukkalämmön kausivarastoinnin kallioihin ja toisaalta sähkön muuttamisen lämmöksi moninkertaisesti aiempaa paremmalla hyötysuhteella. Tuuli- ja aurinkosähkön kasvu Euroopassa on johtamassa siihen, että sähkö on suuren osan ajasta älyttömän halpaa.
Rakentamisen markkinamalli ja taloyhtiöiden päätöksentekotapa hidastavat korttelikohtaisten lämpöpumppuvarastojen syntymistä. Linjauksemme kulutusjoustoautomatiikasta standardina uusissa taloissa voi olla ratkaisevakin ladun avaaja – ensin Suomessa ja kun ratkaisut täällä yleistyvät niiden viemisessä suurille markkinoille.
4. Autoilijalle helpoksi valita sähkö tai biokaasu
Auto on Suomessa monelle keskeinen ja välttämätön osa arkea. Lähtökohtamme on, että ketään ei estetä liikkumasta ja samalla päästöttömän moottorin hankkiminen tehdään kuluttajalle helpommaksi. Autoilun verot siirretään kokonaan päästöihin perustuviksi. Uusien autojen kaupassa sähköä tai biokaasua käyttävän moottorin on tarkoitus olla kuluttajalle aina kuluiltaan houkuttelevampi valinta viimeistään vuonna 2030.
Ideana ei ole, että jokaisen pitäisi pärjätä sellaisella sähköautolla, joita tänään näkee. Meidän perheen oma auto vaihdettiin viisi vuotta sitten Nissan Leafiin, jossa on vain sähkömoottori. Silläkin käydään vähän väliä maalla. On se käynyt Ylläkselläkin. Tänä päivänä tapaankin sanoa, että ”silloin vanhoina aikoina kun sähköautoilu oli oikeasti hankalaa…” – vertailuna tähän päivään, kun pikalatauspisteitä on maanteillä moninkertainen määrä viiden vuoden takaiseen. Mutta isompi juttu on se, että tämän päivän Leaf-malli tarjoaa samalla hinnalla kaksinkertaista lataussädettä viiden vuoden takaiseen.
Siis, ne autot joihin kannustamme suomalaisia siirtymään, ovat muuta kuin tänä päivänä. Olen jo nähnyt Teslan Kajaanissa ja lyön vetoa, että 10 vuoden päästä löytyy kohtuuhinnalla sähköauto lähes joka käyttöön. Ja jos ei löydy, niin biokaasua ja niitä hyödyntäviä malleja riittää niihin tarpeisiin. Käyttövoiman muutos on syytä maalata nyt ja sitä vauhdittava veromuutosten ohjelma syytä linjata, jotta muutosta tuetaan ennakoitavasti ja pitkäjänteisesti kohtuuttoman poukkoilun sijaan.
5. Tasokorotus soiden ja metsien vapaaehtoisen suojelun ohjelmiin
Suomessa pystymme vahvistamaan monimuotoisuutta parhaiten laajentamalla Metso-ohjelmaa uusiin luontotyyppeihin kuten soihin. Tämän lisäksi soiden suojelussa on monia kohteita, joissa suhteellisen pienillä panoksilla saataisi esimerkiksi niin kutsutut hukkaojikot ennallistettua elämää kuhiseviksi soiksi. Vaelluskalakantoja tulisi vahvistaa asettamalla erityisesti pienille padoille modernit kalatalousvelvoitteet.
6. Vauhtia vesistöpäästöjen vähentämiseen
Vesistöjen ravinnekuormaa on vähennettävä määrätietoisesti kaikkien osapuolien yhteistyöllä. On luotava edellytykset sille, että peltoja lannoitettaessa ei lantaa levitettäisi enempää kuin mitä kasvit tarvitsevat. Ylimääräinen lanta tulisi ohjautua tilalliselle kustannusneutraalisti prosessointiin. Sen avulla lannan sisältämät ravinteet voitaisiin helpommin kuljettaa niille alueille, joissa maaperän ravinteista on puutosta. Tällä vältettäisiin pistemäisiä ravinnekuormituksia vesistöihin ja parannettaisi suomalaisen maatalouden omavaraisuutta ja huoltovarmuutta kun kierrätysravinteet korvaisivat tuontilannoitteita.
Miten eteenpäin?
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi lokakuussa puhuttelevan arvion ilmastonmuutoksen kiihtymisestä ja korjaavien toimien mittaluokasta (ks. tuoreet huomioni: https://kaimykkanen.fi/15o-jo-10-30-vuoden-sisalla-tekoja-tarvitaan-nyt/ ).
Demokratiassa vakavatkin viestit hautautuvat usein akuuttien kysymysten jalkoihin. Siksi olen myönteisesti yllättynyt siitä, että viime syksy selvästi muutti yhteiskunnan asentoa Suomessa. Kokoomuksen ohella useat muut puolueet ovat valinneet aiempaa selkeämmin puolensa ilmastovastuun hyväksi. Joulukuussa pääsimme yllättävän selkeään ilmastolinjaukseen, johon sitoutuivat kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta.
Uskon, että meillä on aidosti mahdollisuus loikata eteenpäin seuraavassa hallitusohjelmassa ja sen toteuttamisessa! Eilisen pohjalta kokoomuksella on selkeä rooli paaluttaa mittasuhteiltaan oikeasti merkittävät linjaukset ja varmistaa se, että muutos hyödyntää suomalaisten ja markkinoiden luovuuden aina, kun on mahdollista toimia hintaohjauksella yksittäisten kieltojen sijaan.
Kokoomuksen ympäristöohjelma hyväksyttiin puoluehallituksessa joulukuussa, mutta sitä edelsi yli puolen vuoden työ. Valmistelua tehtiin poikkeuksellisen tiiviisti yhdessä kansanedustajajoukon kanssa, johon osallistuivat erityisesti Harri Jaskari, Pauli Kiuru, Sari Multala, Saara-Sofia Sirén, Mari-Leena Talvitie, Jukka Kopra ja Sari Sarkomaa. Tärkeä tuki on ollut myös ministerikollegani Sanni Grahn-Laasonen. Kiitos teille tästä!
Eduskuntaryhmän kesäkokous keskusteli perusteellisesti ohjelman lähtökohdista ja ne julkaistiin elokuussa. Pitkin syksyä luonnokseen on haettu hyvin laajasti eri tahojen ja ihmisten palautetta. Olemme saaneet satoja palautteita – niin yksityiskohtaisia kuin kokonaisvaltaisempia – sosiaalisen median kautta, sähköpostitse ja kokoomuksen kansanedustajien ja piirien järjestämien keskustelutilaisuuksien kautta. Niissä on korostunut huoli ilmaston ja ympäristön tilasta, mahdollisuudet, mitä puhtaat teknologiat Suomen taloudelle tarjoavat, osin hyvin paikalliset ympäristönongelmat ja osin taas makrotason tavoitteet. Kaikki ovat olleet arvokkaita syötteitä lopullista ohjelmaa kootessa. Kiitos niistä!
