Itämeren sinileväkukintoja pidetään yleisesti ihmisen toimintojen aiheuttamana ympäristöongelmana. Kesäkuussa aiheesta väitellyt Matti Lappalainen on kyseenalaistanut käsitystä.
– Luonto dominoi Itämeren tilaa, ei ihminen. Tämän havaitseminen oli ravisteleva yllätys, jonka hyväksyminen vei itseltäkin kuukausia, Matti Lappalainen sanoo Ilta-Sanomille.
Lappalainen kysyy, miksi vuosikymmenten päästövähennyksistä huolimatta sinileväkukinnot eivät ole loppuneet. Hänen vastauksensa on, että Itämeren syvänteistä nouseva kuormitus pitää yllä rehevöitymistä ja hapettomuutta korjaavat valtavat Tanskan salmien suolavesipulssit ovat harventuneet.
Matti Lappalaisen mukaan suojeluorganisaatioilla on hegemonia erikoistietoon Itämerestä. Sitä käytetään hyväksi ympäristöpoliittisten näkemysten ajamiseen.
– Itämeren suojelun ympärille syntynyt ”instituutio” kieltäytyy näkemästä Itämeren heikkoon tilaan muita syitä kuin ihmisen toiminnan. Suojelun parissa toimivat viranomaiset korostavat ulkoista kuormitusta sisäisen sijaan, koska sieltä he leipänsä saavat, Lappalainen katsoo.
Väitöksen vastaanotto on ollut IS:n mukaan tyrmistynyt. Muut tiedemiehet sanovat Lappalaisen toimintaa tukkimiehen kirjanpidoksi tieteen sijaan.
