Opettajaton koodarikoulu Hive Helsinki on herättänyt suurta kiinnostusta sen jälkeen, kun perustajat julkistivat kolmivuotisen opinto-ohjelman Slushissa joulukuun alussa.
Pelijätti Supercellin perustama Hive vastaa Suomen huutavaan koodaripulaan ja pyrkii löytämään opiskelijoikseen lahjakkuuksia. Hakuprosessiin kuuluu, että kuukauden mittaisen jakson aikana on osoitettava edistymistä koodaustaidoissa.
Aalto-yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Petri Suomala ei pidä uhkana, että perinteiset korkeakoulut menettäisivät huippulahjakkuuksia Hiven kaltaisille uusille ja nopeasti työelämän tarpeisiin vastaaville oppilaitoksille. Suomalan mukaan Hive tuo ICT-alalle pikemminkin kaivattua huomiota.
− Kun alalle tulee tällaisia uusia toimijoita, se herättää huomiota, minkä ansiosta alalle voi tulla uusia ihmisiä. Tämä on tarpeen, kun koodaripula on suuri, Petri Suomala sanoo Verkkouutisille.
Hän näkee Hiven ja Aalto-yliopiston välillä useita yhteistyömahdollisuuksia. Hivessa opiskeleva voisi Suomalan mukaan hyödyntää Aalto-yliopiston opetustarjontaa tai hakeutua Aalto-yliopistoon täydentämään osaamistaan maisteriopintoihin.
− Mahdollista on, että Hivessa suoritettua koulutusta voisi lukea hyväksi. Varmasti keskustelua yhteistyömahdollisuuksista tullaan käymään, hän sanoo.
”Kuka katsoo, ettei tule vapaamatkustajia?”
Helsingin yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Sari Lindblomkaan ei näe Hivea uhkana perinteisille koulutuksentarjoajille. Hänen mielestään yliopistojen vahvuus hakijakilpailussa on laajan koulutuksen tarjoaminen.
− Koodikoulussahan tähdätään vain sen yhden taidon – koodaamisen − oppimiseen. Yliopistot kouluttavat paljon laajemmin. Esimerkiksi hammaslääkäri ei opiskele vain sitä, miten työ tehdään käsillä käytännössä vaan myös laajemmin tiedettä ja tieteellistä ajattelua, Sari Lindblom sanoo.
− Mielenkiinnolla seuraan tällaisia kokeiluja, en millään tavoin pelolla tai kateudella, hän lisää.
Sen sijaan Hiven uudenlaisesta opetustapaan Lindblom sanoo suhtautuvansa hieman varauksella. Koodikoulussa ei ole opettajia, vaan opetus ja oppiminen perustuvat opiskelijoiden yhteistyöhön.
− Lievä pelkoni liittyy siihen, että valvovana vastuuhenkilönä toimiva opettaja puuttuu. Miten valvotaan, ettei tule vapaamatkustajia ja että kaikki tekevät vaaditut työt? Opetuksen lisäksi opettaja ohjaa, arvioi ja vastaa laadusta. Opetusmenetelmänä yhdessä oppiminen on sinänsä hyvä ja käytössä myös yliopistoissa, Lindblom sanoo.
”Yliopistot toimivat aktiivisesti”
Hiven kaltaisten kouluinnovaatioiden lisäksi myös yliopistot vastaavat Lindblomin ja Suomalan mukaan aktiivisesti murroksessa olevan työelämän tarpeisiin. Lindblom myöntää, että eri aloille syntyvän työntekijäpulan taustalla voi olla perinteisen koulutusjärjestelmän jähmeys.
− Voi olla, että järjestelmä on vähän hidas, mutta se on myös reilu. Ilmainen yliopistokoulutus on valtava yhteiskunnallinen satsaus, ja siksi tarvitaan tätä tarveharkintaa. Teknologinen ja digitaalinen kehitys on kamalan nopeaa, ja meidän järjestelmässä siinä on vaikea pysyä mukana. Yliopistot ovat moderneja ja täyttävät kyllä oman tehtävänsä, Lindblom sanoo.
Petri Suomala huomauttaa, että korkeakoulut ovat lisänneet koulutusvolyymejaan merkittävästi tarpeiden mukaan.
− Yksi pullonkaula on ollut, että miten saadaan näihin volyymeihin tarpeeksi ihmisiä. Siksikin on hyvä, että Hive on nyt tuonut koodarialalle huomiota. Nopeavaikutteisia toimita tarvitaan ja niitä on viime vuosina aktiivisesti tehty, Suomala sanoo.
