EU:ssa on tänä vuonna pöydällä iso joukko aloitteita, jotka vaikuttavat metsien käyttöön tulevan vuosikymmenen aikana.
Valmistelussa olevilla kestävän rahoituksen taksonomiakriteereillä (muun muassa ilmasto ja luonnon monimuotoisuus) määritetään ne ehdot, joilla vihreää rahoitusta voi saada esimerkiksi metsäteollisuuden investointeihin. Kesällä komissio julkaisee ehdotukset uusiutuvan energian direktiiviksi (renewable energy directive REDII) sekä maankäyttöäsektorin nieluja ja päästöjä koskevaksi LULUCF-asetukseksi (land use land use change and forestry).
Kyllä, LULUCF ja RED ovat ne lait, joista juuri edellisen komissiokauden päätteeksi päästiin sopuun. Lisäksi komissio julkaisee metsästrategian, josta uhkaa tulla EU:n metsien käyttämättömyysstrategia.
Pöydällä on myös luonnon monimuotoisuutta koskeva uusi biodiversiteettistrategia, jonka mukaan 30 prosenttia EU:n maa-alasta tulisi suojella ja jonka puitteissa pitäisi laatia jäsenvaltioita oikeudellisesti sitova ennallistamistavoite. Edelleen kaikki aarnio- ja vanhat metsät sekä merkittävä osa turvemaista tulisi suojella. Saksalaisen Thünen instituutin selvityksen mukaan EU:n biodiversiteettitoimet uhkaavat leikata EU:n raakapuun tuotantoa jopa yli 40 prosenttia vuonna 2050.
Komission vauhti metsäasioissa alkaa jo huimata EU:n monissa liemissä keitettyä edunvalvojaakin. Osa komission virkamiehistäkin valittelee samaa vajaan kahden vuoden työrupeaman jälkeen.
Suomella on tässä tilanteessa paljon pelissä, sillä olemme EU-maista kaikkein riippuvaisin metsäsektorista. Maapinta-alastamme on suhteessa eniten metsän peittämää, ja metsäsektori tuo työtä ja tuloa läpi Suomen. Metsäteollisuuden viennin arvo on yli 10 miljardia euroa eli lähes viidennes koko tavaraviennin arvosta. Metsäteollisuudella on jalat vahvasti suomalaisessa maaperässä, mikä näkyy investointeina tehtaisiin ja laitteisiin.
Puupohjaisia innovaatioita syntyy nykyisten tuotteiden rinnalle ja, kuten metsäteollisuuden ilmastotiekartta osoittaa, niillä on merkittävä ilmastohyöty muiden yhteiskunnallisten hyötyjen lisäksi. Samaan aikaan luonnon monimuotoisuuteen panostetaan enemmän kuin koskaan aiemmin, ja tulostakin syntyy.
Komission varapuheenjohtaja hollantilainen Frans Timmermans on moittinut vahvoin sanoin Euroopan metsien tilaa antaen huutia niin Ruotsille kuin Suomellekin. Häntä on säestänyt ”perintöprinssi”, liettualainen ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičius. Heidän mielestään vain metsien voimakkaalla lisäsuojelulla ja ennallistamalla heikentyneitä ekosysteemejä ratkaistaan niin ilmastoon kuin luonnonkin monimuotoisuuteen liittyvät EU-tavoitteet. Aktiivista metsätaloutta tai puupohjaista kiertotaloutta ei komission työkalupakista löydy.
Nykyinen komissio näyttääkin pyyhkivän pöytää monipuolisella ja osallistavalla metsäpolitiikalla. Se näkyy komission kaikessa toiminnassa. Lainsäädäntö- ja strategiatyössä jäsenvaltioita osallistetaan entistä vähemmän. Alemman asteisten säädösten valmistelussa kehitetään metsäkirjauksia, jotka menevät yli jo sovitun asetuksen tai direktiivin kirjausten. Viimeisimpinä tulivat esitykset koskien metsänkasvatusmenetelmiä sekä lahopuun, kantojen tai latvustojen keruuta metsästä. Samaan aikaan komissio pohtii EU:n metsänielujen kohtaloa – panostetaanko fossiilisten alasajoon vai nojataanko nieluihin.
Metsät ovat Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara, ja metsäteollisuus on yksi merkittävimmistä vientialoista. Ei ole mikään pieni asia maallemme, jos EU alkaa rajoittaa voimakkaasti metsien käyttöä. Suomen juuri linjaamassa kiertotalousstrategiassa korostetaan, että uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä voidaan lisätä samaan aikaan, kun uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä vähennetään. Tämä kirjaus olisi nyt pidettävä kirkkaana mielessä Brysselin pöydissä. Muutoin seuraukset voivat olla rajut.
