Elinkeinoelämän keskusliitto EK julkisti torstaina linjauksensa osaamis- ja innovaatiopolitiikasta. EK:n mukaan Suomeen tarvitaan 3-4 huippuyliopistoa.
EK pitää isona ongelmana yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sirpaleisuutta ja haluaa karsia yksiköiden määrää.
– Mitkä yliopistot EK haluaa lakkauttaa ja mitkä osat maasta jättää korkeatasoisen osaamisen ulkopuolelle? Jos EK näkee yliopistot innovaatioiden kannalta niin tärkeänä kuin linjauspaperi antaa ymmärtää, voi vaan ihmetellä ehdotusten lyhytnäköisyyttä. Näin valtava karsiminen heijastuu pakosti paikalliseen elinkeinoelämään, esimerkiksi kohdennetun tutkimustiedon ja koulutetun työvoiman heikompana saatavuutena, huomauttavat Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.
Liittojen mukaan EK voisi antaa autonomisten yliopistojen päättää niille kuuluvista asioista.
– Eivät yliopistotkaan tai niitä edustavat järjestöt lähde esittämään yritysten saneerauksia.
Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto muistuttavat, että suurempien yksiköiden erinomaisuudesta koulutuksen tai tutkimuksen saralla ei ole mitään näyttöä. Maailman ns. huippuyliopistot eivät ole kymmenien tuhansien opiskelijoiden jättiläisiä, vaan suomalaiseen yliopistokenttään verrattuna pienehköjä tai keskikokoisia laitoksia.
– Elinkeinoelämä on vahvasti mukana joidenkin yliopistojen toiminnassa. Vaatiessaan resurssien keskittämistä harvempiin yksiköihin se saattaa puhua myös omassa asiassaan. Voi kuitenkin kysyä, palvelisiko korkeakouluverkon voimakas keskittäminen ja panostaminen vain joihinkin, tällä hetkellä lupaavilta vaikuttaviin aloihin laajempia yhteiskunnallisia etuja, toteaa Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen.
– EK voisi panostaa yritysten asioihin. Sitä kautta sen luulisi ymmärtävän, että keskittyminen ei yleensä lisää kilpailua, vaan tuottaa usein määräävän markkina-aseman ja vähentää tarjolla olevien vaihtoehtojen määrää. Näyttää siltä, että EK ei ole perillä siitä, miten nykyään tehdään tutkimusta: se unohtaa kansalliset ja kansainväliset verkostot, jotka ovat korkeatasoisen tutkimustyön kannalta paljon tärkeämpiä kuin laitoksen koko, lisää Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri.
