Kimmo Sasin mielestä Ulkopoliittisen instituutin Charly Salonius-Pasternakin analyysi maanantain Helsingin Sanomissa on olennaisen tärkeä ja hyvin oikeaan osuva.
– Alkoihan vuonna 1939 Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan juuri vaatimuksilla tukikohtien saamisesta tulevaa Neuvostoliiton ja Saksan konfliktia silmälläpitäen. Tämänkaltaisten analyysien tekeminen on tärkeää, koska Suomen nykyinen turvallisuuspoliittinen selonteko on auttamattomasti tuulahdus ajalta ennen Ukrainan kriisiä ja jännitteiden lisääntymistä, Sasi kirjoittaa blogissaan.
Hän toteaa, että länsimaisessa demokratiassa ulkoministeri kannustaa tutkijoita monipuoliseen keskusteluun.
– Ulkoministeri (Erkki) Tuomioja (sd.) sen sijaan aina älähtää ja haluaa kieltää sananvapauden käytön, jos joku älykkö esittää fiksuja uuteen aikaan sopivia mielipiteitä. (Presidentti Urho) Kekkosen aikanahan tällainen toiminta toki kuului ulkoministerille, mutta luulin siitä ajasta ja siirrytyn eteenpäin, Sasi kirjoittaa.
Hän arvelee, että Tuomiojalla on mitä ilmeisemmin ketunhäntä kainalossa.
– Hän ei halua avoimesti argumentoida turvallisuuspoliittisen muutoksen vaikutuksista Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan ja siksi epäilee muiden tarkoitusperiä. Ehkä Tuomiojan tarkoitusperä on kieltää muutos, koska menneisyys tuntuu turvallisemmalta, Sasi toteaa.
