Kimmo Sasin mukaan terveys- ja sosiaalipalveluiden tason määrittäminen kuuluu selvästi eduskunnan harkintaan ja päätösvaltaan.
Perustuslakivaliokunnan julki vuodettu luonnos sote-lausunnosta on herättänyt kysymyksiä perustuslakivalvonnan rajoista. Luonnoksen perusteella valiokunta katsoisi perusoikeusasiantuntijoihin nojaten, että hallituksen esittämä kehys sote-menoille on liian matala ja vaarantaisi toteutuessaan riittävät palvelut ja ihmisten perusoikeudet.
Menokaton tarkoituksena olisi pakottaa maakuntia tehostamaan toimintaansa ja hidastaa sosiaali- ja terveysmenojen jatkuvaa kasvua.
Entinen kokoomuksen kansanedustaja ja pitkäaikainen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi korostaa Verkkouutisille arvioivansa asiaa teoreettisella tasolla, koska lopullista lausuntoa ei ole vielä annettu.
Hän ihmettelee tulkintaa hoidon riittävyydestä. Sasin mukaan perustuslakiuudistusta aikanaan sorvannut perusoikeuskomitea on linjannut, että terveydenhoitojärjestelmän on perustuslaillisesti turvattava palveluiden välttämätön minimitaso, jotta ”ihminen voi toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä”.
– Ei voi sanoa, että ”pitää olla riittävät palvelut” vaan pitää perustella, miten rahoitusjärjestelmä johtaa siihen, ettei saada näitä aivan välttämättömimpiä palveluita, joita perustuslaki edellyttää, Sasi toteaa.
Hän muistuttaa, että uudistuksen tarkoituksena on, että nykyinen rahoitustaso säilyy.
– On aika vaikea sanoa, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon taso ei täyttäisi erityisesti kansainvälisessä katsannossa sellaista tasoa, jota voidaan pitää välttämättömänä ihmisille, jotta he voisivat toimia yhteiskunnan jäseninä.
Erityisesti koskee sotea
”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.
Näin todetaan perustuslain toisessa pykälässä.
Kimmo Sasia kuunnellessa alkaa nopeasti tuntua siltä, että säädös on unohtunut perustuslakivaliokunnan lausunnon ympärillä vellovassa keskustelussa.
Sasin mukaan kyse on suoranaisesta trendistä. Se näkyy erityisesti sote-uudistuksen käsittelyssä. Hänen mielestään perustuslakivaliokunnan ratkaisuissa kuvastuu lainsäätäjän harkintamarginaalin kapeneminen.
– On katsottu, että sosiaalisia ja terveydellisiä oikeuksia pitää arvioida hyvin tiukasti.
Sasin mukaan perustuslakiin kirjatut sosiaaliturvaoikeudet suojaavat vähimmäistasoa. Muuten asian tulisi olla lainsäätäjän harkinnan piirissä.
Mistä tällainen trendi sitten johtuu?
– Valiokunta on itse vähän hullaantunut siitä – voit tehdä päätöksen, joka eduskunnan on pakko toteuttaa. Asiantuntijat huomaavat, että heidän lausunnoillaan on erittäin suuri merkitys ja he voivat vaikuttaa ratkaisuun enemmän kuin yksittäinen kansanedustaja, Sasi vastaa.
– Kyllä tässä on tiettyä juopumista niistä vaikutusmahdollisuuksista, jotka henkilöillä on, hän jatkaa.
Mahdoton lausunto
Sasi näkee sote-käsittelyssä selvää tarkoitushakuisuutta. Hänen mukaansa perustuslakivaliokunta on jo aiemmin katsonut, ettei menokehyksessä ole nokan koputtamista. Nyt sama asia otetaan uudestaan esiin valinnanvapauslain käsittelyssä, vaikka siinä ei edes ole kyse rahoituksesta.
– Tässä ei mielestäni ole mitään logiikkaa. Kyse on vain siitä, että jos näin tehdään, pyritään kriittisillä huomautuksilla vaikeuttamaan uudistuksen toteuttamista.
Mikäli perustuslakivaliokunta antaa ”mahdottoman lausunnon”, voisi substanssiosaamiseltaan parempi sosiaali- ja terveysvaliokunta Sasin mukaan vielä haastaa sitä omassa lausunnossaan.
– Mielestäni (sosiaali- ja terveysvaliokunta) voisi laittaa perustuslakivaliokunnan selkä seinää vasten kakkoslausunnossaan.
Kimmo Sasin mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunta voisi todeta, ettei menorajoitus vaaranna ihmisten palveluita ja sillä perusteella katsoa, ettei perustuslakivaliokunnan mahdollisia muutosehdotuksia tulisi toteuttaa.
– Sen jälkeen perustuslakivaliokunta arvioi uudelleen, muuttaako se kantaansa vai pitääkö se kannastaan kiinni.
