Länsimaissa on professori Andrew Michtan mukaan vallinnut katteeton usko liberaalin maailmanjärjestyksen vääjäämättömään voittoon. Sen seurauksena länsi on hänen mukaansa heikentynyt ja jättänyt varautumatta edessä olevaan sivilisaatioiden kamppailuun.
Michta sanoo Yhdysvaltojen ja Naton vasta viime vuosina havahtuneen uuteen suurvaltakilpailun aikakauteen. Keskeisiksi vastustajiksi siinä on tunnistettu Venäjä ja Kiina, jotka molemmat tavoittelevat globaalin voimatasapainon uusjakoa USA:n kustannuksella.
– Kylmän sodan jälkeisten vuosikymmenten poliittisilta raunioilta on nopeasti nousemassa uusi kaksinapaisuus, joka todennäköisesti osoittautuu kylmän sodan aikaista edeltäjäänsä sitkeämmäksi ja hankalammaksi, Michta toteaa The American Interest -lehdessä.
– Olemme kulkemassa kohti kahden kokonaisvaltaisen järjestelmän maailmaa, jossa idän ja lännen ideologinen ja kulttuurinen polarisaatio synnyttää vastakkainasettelua vielä enemmän kuin taloudellisen ja sotilaallisen tasapainon nopea muutos, hän ennustaa.
Suurvaltakilpailusta keskustellaan Michtan mukaan USA:ssa ja osin myös Euroopassa lähinnä talouden ja sotilaallisen turvallisuuden näkökulmasta. Sitä, mitä länsi tässä yhteydessä lopulta tavoittelee ja millaista visiota Venäjä ja Kiina tarjoavat, on toistaiseksi käsitelty olemattoman vähän.
– Kuten eräs kollegani taannoin sutkautti, siinä missä Venäjän toimia voisi verrata yhtäkkiseen myrskyyn kansainvälisessä järjestelmässä, Kiinan muodostama haaste muistuttaa pikemminkin ilmastonmuutosta. Pekingillä on edellytykset koko kansainvälisen järjestelmän perustusten muuttamiseen, Michta toteaa.
Lännen on koottava rivinsä
Venäjää ja Kiinaa on Michtan mielestä tarkasteltu lännessä täysin virheellisen perusolettaman pohjalta. On kuviteltu, että talouden modernisointi saisi kansalaiset vaatimaan aiempaa enemmän poliittista vaikutusvaltaa, mikä puolestaan veisi kohti läntistä muistuttavaa universaalia kulttuuria.
– Kylmän sodan jälkeiset rohkeat liberaalit väitteet, joiden mukaan talous ja instituutiot olisivat päihittäneet historian ja että kulttuuri mukautuisi, muistuttavat jossain määrin ideologista varmuutta, jolla 1900-luvun alun marxilaiset vallankumoukselliset uskoivat selvittäneensä inhimillisen kehityksen syvimmän olemuksen, Michta sanoo.
Läntisten yhteiskuntien kykyä vastata Venäjän ja Kiinan muodostamaan haasteeseen ei kannata pitää itsestäänselvyytenä, hän varoittaa.
– Kun vastassa on Venäjän vihainen suurvaltarevisionismi ja Kiinan itsevarma taloudellinen, sotilaallinen ja kulttuurinen imperialismi, pystyvätkö Yhdysvallat ja Eurooppa saavuttamaan riittävän yhteisen pohjan ja itseluottamuksen rippeet ryhdistäytyäkseen taas kerran puolustamaan niitä arvoja, jotka väitämme jakavamme, Michta kysyy.
– Tulevina vuosina on tapahduttava perustavanlaatuinen muutos, jossa luovutaan kylmän sodan jälkeisen kauden suhteellistetusta institutionalismista ja ankkuroidaan poliittiset valintamme niihin selvästi tunnistettaviin kulttuurisiin arvoihin, jotka erottavat lännen vastustajistaan, hän painottaa.
