Kiinan presidentti Xi Jinping linjasi vuonna 2013, että Kiina rakentaa sosialismin, joka on kapitalismia vahvempi. Kiinan tavoitteena on olla maailman johtava valtio vuonna 2049, jolloin Kiinan kansantasavalta täyttää 100 vuotta. Kiinasta tuli jo maailman toiseksi suurin talousmahti vuonna 2010. Xi on itse ilmoittanut hallitsevansa Kiinaa jopa vuoteen 2035 asti.
Ensi vuonna on Kiinan kommunistisen puolueen satavuotisjuhla. Nähtäväksi jää, että tekeekö Kiina jonkin kunnianhimoisen ulkopoliittisen liikkeen puoluejuhlan kunniaksi.
Kiinan kommunistisen puolueen harjoittama sosialismi ei juurikaan muistuta perinteistä käsitystä sosialismista. Kiina ei tosin olisi globaalin talouden maailmassa noussut maailmanlaajuiseksi talousmahdiksi perinteisellä sosialismilla. Yli sadan miljoonan jäsenen Kiinan kommunistisella puolueella on voimaa vääntää vaikka musta valkoiseksi. Kiinassa sosialismin määrittää Kiinan kommunistinen puolue.
Yhden puolueen hallitsema Kiina ei ole koskaan väittänyt, että maa olisi matkalla kohti demokratiaa, vaan se oli länsimaiden omaa toiveunta. Olemme kollektiivisesti antaneet Kiinan vaikuttavan talouskasvun sokaista silmämme. Talousliberaaliin suuntaan kulkenut Kiina ei ole muuttunut piiruakaan poliittisesti liberaalimmaksi. Tosiasiat on tunnustettava.
Suurin talousmahti Yhdysvallat ei ole katsellut Kiinan pitkän ajan suunnitelmaa ja sen toteutusta hiljaa vierestä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kovisteli Kiinaa jo vaalikampanjassaan neljä vuotta sitten. Presidenttinä Trumpin vastaus Kiinalle on ollut ristiriitainen. Trump on haastanut Kiinan suoraan esimerkiksi kauppasodalla, mutta on haastanut kauppasotaan myös Euroopan unionin. Samaan aikaan Trump heikentää länsimaisten demokratioiden yhtenäisyyttä vähättelemällä EU:n ja sotilasliitto Naton vaikutusvaltaa.
Ranskan ulkopoliittisen instituutin entinen Aasian-osaston johtaja Alice Ekman katsoo kirjassaan Rouge vif (2020), että Yhdysvaltain ja Kiinan suhdetta voi jo pitää uutena kylmänä sotana. Olemme siirtymässä kaksinapaiseen maailmaan, jossa ratkaisevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä ovat suhde läntiseen Yhdysvaltoihin ja itäiseen Kiinaan.
Kiinan kommunistisen puolueen uusimman iskulauseen mukaan puolueen vallassaolossa ei ole kysymys pelkästään Kiinan poliittisesta järjestelmästä vaan koko maailman astumisesta ”Kiinan hallituskaudelle”. Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo on puolestaan sanonut Kiinan kommunistisen puolueen olevan kansainvälistä terrorismia suurempi uhka turvallisuudelle. Muiden valtioiden on yhä vaikeampi suhtautua neutraalisti Yhdysvaltain ja Kiinan väliseen vastakkainasetteluun, joka näkyy kaikissa asioissa uskonnonvapaudesta uusiin teknologisiin ratkaisuihin. Paine valita puolensa kasvaa vuosi vuodelta.
”Perusongelma on että Yhdysvallat on päättänyt aloittaa geopoliittisen kilpailun maailman vanhinta sivilisaatiota Kiinaa vastaan ennen kuin on ensin laatinut kattavan strategian siitä kuinka aikoo pärjätä kisassa. Se on aika järkyttävää. Nämä eivät abstrakteja kysymyksiä Etelä-Korealle ja Japanille. Yhdysvallat haluaa heidän katkaisevan siteensä Kiinaan, mutta heille se on taloudellinen itsemurha”, arvioi Asia Research Instituten tutkija Kishore Mahbubani The Guardian -lehdelle.
Erityishallintoalue Hongkong on saanut tuntea Kiinan koventuneen linjan nahoissaan. Kiinan ote Hongkongista on kiristynyt merkittävästi Kiinan kansankongressin kesäkuussa hyväksymän uuden turvallisuuslain myötä.
Turvallisuuslaki kaventaa merkittävästi hongkongilaisten oikeuksia, tekee demokratian edistämisestä käytännössä laitonta ja vaarantaa vakavasti alueen ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -aseman, jonka Kiinan entinen johtaja Deng Xiaoping määritteli 1980-luvulla. Hongkongin erityisasemasta sovittiin hyvissä ajoin ennen kuin alue luovutettiin Britannialta Kiinalle vuonna 1997. Erityisaseman oli määrä säilyä 50 vuotta eli vuoteen 2047 asti, mutta nyt se on murenemassa maailman silmien edessä.
Turvallisuuslain tiukkuus vaikuttaa yllättäneen kaikki paitsi Kiinan itsensä. Kiina testaa toimillaan Hongkongissa sitä kuinka maailma reagoi sen toimiin, sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa Helsingin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori, taiwanilainen Julie Chen.
Yhdysvallat vastasi nopeasti ja tiukasti Kiinan toimiin Hongkongissa purkamalla alueen erityisaseman. ”Hongkongia kohdellaan jatkossa samoin kuin Manner-Kiinaa – ei erityisetuja, ei taloudellista erityiskohtelua, ei arkaluontoisen teknologian vientiä”, presidentti Trump sanoi lehdistötilaisuudessa. Yhdysvallat harkitsee myös matkustusrajoituksia miljoonille Kiinan kommunistisen puolueen jäsenille.
Yhdysvallat väittää Kiinan suorittavan salaista operaatiota Yhdysvaltain maaperällä. FBI:n johtajan Christopher Wrayn mukaan Kiina on käynnistänyt ”kettujahdiksi” kutsutun ohjelman, jonka kohteena on satoja Yhdysvalloissa asuvia kiinalaisia, joita painostetaan palaamaan kotimaahan.
Kiinan toiminta omia kansalaisiaan kohtaan on herättänyt kasvavaa huomiota. Jopa miljoonan uiguurimuslimin arvioidaan joutuneen suljetuksi uudelleenkoulutusleireille Xinjiangin maakunnassa Länsi-Kiinassa. Leireillä uiguurit vannovat uskollisuutta kommunistiselle puolueelle ja luopuvat islaminuskosta.
22 valtiota kuten Britannia, Saksa, Ranska ja Japani äänestivät heinäkuussa YK:ssa julkilausuman puolesta, jossa he tuomitsivat Kiinan toimet uiguureja ja muita vähemmistöjä kohtaan. Länsimaiden toiminta sai Kiinan näyttämään vahvistuneita diplomaattisia muskeleitaan. Yli 50 valtiota allekirjoitti vastakkaisen julkilausuman, jossa syytetään länsimaita ihmisoikeuksien politisoimisesta ja kiitetään Kiinan ”häikäiseviä saavutuksia” ihmisoikeuksien saralla. Yksikään muslimivaltio ei tukenut länsimaiden julkilausumaa.
EU:n reaktio Kiinan toimiin Hongkongissa on löysä vaikka EU on julistanut Kiinan ”systeemiseksi kilpailijaksi”. Heinäkuun puolivälissä Brysseliin kokoontuneet EU-maiden ulkoministerit toivat pöydälle ajatuksen esimerkiksi hongkongilaisten viisumikäytäntöjen helpottamisesta EU-maissa, mutta mitään ei lopulta päätetty. Ulkoministerit puhuvat aiheesta seuraavan kerran vasta elokuun lopussa. Yhdenkään EU-maan poliitikko ei pysty väittämään vakavalla naamalla, että Eurooppa olisi näyttänyt Kiinalle pehmeää voimaansa. Lähes 450 miljoonan asukkaan EU ei voi ottaa ansaitsemaansa paikkaa maailmanpolitiikassa, jos unionin jäsenmailla ei ole yhtenäistä näkemystä näin perustavanlaatuisissa kysymyksissä.
Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) on linjannut suoraselkäisesti, että Suomen luovutussopimusta Hongkongin kanssa ei pidä soveltaa Kiinan uuden turvallisuuslain tultua voimaan. Opposition tehtävänä on varmistaa eduskuntakäsittelyssä, että luovutussopimusta ei jatkossa enää sovelleta.
Kiinan valtiollisissa tiedotusvälineissä maan tiukentuneesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta käytetään nimitystä ”Susisoturi-diplomatia”. Susisoturit eivät tyydy hitaaseen diplomatiaan, vaan puolustavat sosiaalisessa mediassa aggressiivisesti Kiinaa ja hallitsevaa kommunistista puoluetta. Uutistoimisto Reutersin mukaan presidentti Xi Jinping on viime vuonna lähettänyt kiinalaisille diplomaateille muistion, jossa kehotetaan virkamiehiä osoittamaan ”taistelumieltä”.
Aggressiivisen diplomaattisen linja saama nimi tulee kiinalaisista Susisoturi-elokuvista, jotka ovat leimallisen isänmaallisia ja erittäin menestyneitä toimintaelokuvia. Ymmärrettävin vertailukohta on 1980-luvun amerikkalaiset Rambo-elokuvat.
”Missä on susi, siellä on soturi,” twiittasi Kiinan Britannian suurlähettiläs Liu Xiaoming toukokuussa 2020.
Länsimaiset demokratiat ovat hajanaisuuden tilassa vailla määrätietoisuutta edistää arvojaan, jolloin Kiina haluaa näyttää, että reagoinnin sijaan se voi olla maailmanpoliittinen aloitteentekijä. Tavoitteena on edistää Kiinan kansallista etua.
Jossain vaiheessa Yhdysvaltain ja EU:n on yhdistettävä voimansa tai Kiina voi toimia maailmanpolitiikassa ilman uskottavaa vastavoimaa. Kiinalaisten susisoturi-diplomatia voi kääntyä itseään vastaan ja yhdistää länsimaita. Esimerkkinä tästä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg varoitti hiljattain Kiinan kasvaneesta sotilasvoimasta sanoen, että ”Kiina on tullut yhä lähemmäs Euroopan oven kynnystä”.
Kiina on asettanut Hongkongin ja koko maailman uuden ajan kynnykselle. Yhdysvallat vaatii liittolaisiltaan ja kauppakumppaneiltaan vahvaa vastausta Kiinan toimintaan. Geopoliittisessa pelissä panokset eivät voisi olla kovemmat. Jälkipolvet arvioivat, kuinka kunniallisesti sukupolvemme tämän aikakauden hoitaa.
