Laaja liittolaisten verkosto on ollut pitkään yksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan peruspilareista. Valmistautuessaan kiihtyvään kilpailuun Kiinan kanssa presidentti Joe Bidenin hallinto on entisestään vahvistanut liittosuhdetta Japaniin ja Etelä-Koreaan sekä solminut uuden AUKUS-turvallisuussopimuksen Australian ja Britannian kanssa.
Kiina on puolestaan amerikkalaisen Brookings Institution -tutkimuslaitoksen Itä-Aasian ja Kiinan tutkijan Patricia M. Kimin mukaan perinteisesti karttanut muodollisia liittosuhteita sekä ideologisista että pragmaattisista syistä. Tämä linja on kuitenkin alkanut osoittaa rakoilemisen merkkejä, mistä kertoo tiivistynyt sotilasyhteistyö esimerkiksi Venäjän, Pakistanin ja Iranin kanssa. Jos polku johtaisi liittoutumiseen, sen seuraukset saattaisivat hänen mukaansa olla dramaattisia.
– Sellainen kehitys olisi todellinen käännekohta USA:n ja Kiinan välisen kilpailun aikakaudella ja pohjustaisi tietä hälyttävään uuteen tilanteeseen, jossa alueellisen ja suurvaltojen välisen konfliktin kynnys olisi aiempaa matalampi, hän kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
Nyt kelpaavat hylkiövaltiotkin
Vaikka Kiina ja Venäjä ovat viime vuosina lähentyneet, maiden suhdetta on historiallisesti leimannut epäluulo. Jos kuitenkin jompikumpi niistä kokisi olemassaolonsa olevan uhattuna, ne saattaisivat olla Kimin mukaan valmiita hyvinkin pitkälle menevään keskinäiseen sotilaalliseen avunantoon.
Kiina on hänen mukaansa muuttamassa suhtautumistaan myös “roistovaltioihin”. Vielä äskettäin Peking pyrki pitämään etäisyyttä Pohjois-Koreaan, mutta viime kesäkuussa ne uudistivat puolustussopimuksensa ja vakuuttivat vievänsä liittosuhteensa aivan uudelle tasolle. Aiemmin tänä vuonna Kiina myös allekirjoitti laajan 25-vuotisen yhteistyösopimuksen Iranin kanssa. Sopimuksen piiriin kuuluu muun muassa asejärjestelmien kehittäminen ja tiedusteluyhteistyö.
– Kiinan johtajat saattavat hyvinkin päättää, että paras keino puolustaa intressejään ja pitää puolensa Washingtonin ja sen liittolaisten painetta vastaan on tehdä Kiinasta sotilaallinen suurvalta omine liittolaisverkostoineen – juuri kuten Yhdysvallat yli 70 vuotta sitten toimi, Kim arvioi.
Vaikka Kiina ei voisikaan pakottaa tiettyjä lähialueensa valtioita liittolaisikseen, se saattaa Kimin mukaan kyetä painostamaan ne luopumaan strategisesta liittosuhteestaan Yhdysvaltojen kanssa. Tällaisesta kehityksestä hän käyttää käsitettä ”suomettuminen”.
