Vaikka koronapandemia, kauppakiistat ja sotilaalliset jännitteet sekä Etelä-Kiinan merellä että Taiwaninsalmessa ovat kiristäneet Kiinan ja Yhdysvaltain välejä, myös Peking on ainakin aiemmin nähnyt USA:n osittain tasapainottavana toimijana Itä-Aasiassa, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Elina Sinkkonen.
Japanissa huolestuttiin muutama vuosi sitten presidentti Donald Trumpin vaalikampanjalausunnoista, joissa hän muun muassa väläytti muutoksia yhteisiin puolustussopimuksiin. Hän kehotti Japania ja Etelä-Koreaa lisäämään Pohjois-Korean uhan varalta omaa ydinpuolustusvalmiuttaan Yhdysvaltain tukeen luottamisen sijaan.
– Yhdysvaltain liittolaispolitiikka Aasian alueella on kehittynyt presidentti Trumpin kaudella koko ajan siihen suuntaan, että on vihjailtu joukkojen poisvetämisestä esimerkiksi Etelä-Koreasta tai että Etelä-Korean ja Japanin pitäisi maksaa suurempi osuus näistä liittolaisuuden kustannuksista. Tämä antaa ymmärtää, että liittolaisten pitäisi ottaa suurempi vastuu puolustuksestaan, Sinkkonen sanoo Verkkouutisille.
Tämä on ongelmallista, koska esimerkiksi Kiinan ja Japanin välit ovat historiallisista syistä olleet vaikeat. Taustalla ovat toisen maailmansodan tapahtumat. Kiinan epäluuloa Japania kohtaan on lisännyt myös Japanin pääministeri Shinzo Aben nationalistinen politiikka.
– Kiina haluaisi, että Yhdysvallat huoltaa Japanin puolustusta eikä niin, että japanilaiset ottavat sen itsevaltaisesti hallintaan. Kiina karsastaa tätä, koska japanilaisia kohtaan on vielä suurempi antipatia kuin Yhdysvaltoja kohtaan, Sinkkonen toteaa.
– Kiinalainen nationalismi pohjautuu aika pitkälti Japani-vastaisuuteen. Yhdysvallat tulee toisena.
Sinkkonen korostaa, että muutokset USA:n ja Japanin liittolaissuhteessa voivat heijastua Kiinaan. Jos Yhdysvallat asettuu vetäytymislinjan taakse, se voi muuttaa alueen kokonaisdynamiikkaa.
– Yhdysvallat on ollut tasapainottava toimija alueella.
Sinkkonen muistuttaa Japanin olevan suuri ja kehittynyt maa. Sillä on taloudellisia resursseja hankkia mittavaakin teknologiaa puolustusta varten.
Tämä ei kuitenkaan päde Etelä-Koreaan.
– Etelä-Korea on huomattavasti pienempi maa, ja Pohjois-Korean uhka siinä ihan todellinen. Jos Yhdysvallat muuttaisi siellä voimatasapainoa, niin Etelä-Korean pitäisi panostaa suhteellisesti vielä paljon enemmän turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, Sinkkonen sanoo.
Taiwanin tilanne voi eskaloitua
Taiwanin-kysymys on aiheuttanut jännitteitä paitsi Taiwanin ja Kiinan, myös Kiinan ja Yhdysvaltain välille.
Kiina pitää Taiwania kapinallisena maakuntanaan. Taiwanin konfliktin vuoksi Taiwanin itsenäisyys on kiistanalainen, ja suurimmalla osalla valtioista ei ole diplomaattisia suhteita sen kanssa. Kiina on lisännyt painetta, jotta ”yhtenäisen Kiinan kuriton provinssi” palaisi emämaan hallintaan.
Kiina on järjestänyt sotaharjoituksia lentokoneineen ja aluksineen Taiwanin saaren ympärillä. Toissa vuoden uudenvuodenpuheessaan Kiinan presidentti Xi Jinping uhkasi suoraan, että Kiina voi hyökätä Taiwaniin, jos yhdistymistä ei saada aikaan rauhanomaisesti.
– Kiina on viime vuosina ajeluttanut lentotukialuksiaan siitä vierestä ja pyrkinyt näyttämään sotilaallisesti, että heillä on kapasiteettia ottaa Taiwanin saari haltuun, jos näin päätetään tehdä, Sinkkonen sanoo.
Hän muistuttaa maiden välisestä mittavasta kokoerosta.
– Taiwanin 20 miljoonaa ihmistä verrattuna Kiinan 1,4 miljardiin asukkaaseen. On varsin selvä asia, että taiwanilaisilla ei ole itsenäisesti mitenkään uskottavaa puolustusta ilman Yhdysvaltain tukea.
Yhdysvallat ei ole virallisesti Taiwanin liittolainen, mutta se on sitoutunut huolehtimaan Taiwanin puolustuskyvystä ja aseistuksesta.
– Yhdysvaltain kongressin hyväksymän Taiwan travel act -lain avulla on pyritty mahdollistamaan taiwanilaisten poliitikkojen vierailut ja virallinen yhteydenpito Yhdysvaltoihin paremmin kuin aikaisemmin, Sinkkonen toteaa.
Kiina vastustaa USA:n toimia voimakkaasti. Kiina näkökulmasta Taiwanin puolustuskyvyn vahvistaminen uhkaa Kiinan suvereniteettia ja kansallista turvallisuutta.
Koska Taiwan ei ole virallisesti itsenäinen valtio, sen asema kansainvälisissä organisaatioissa on ongelmallinen.
– Yhdysvallat on viime aikoina ajanut Taiwanille parempaa statusta esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO:ssa ja ollut muutenkin näkyvämmin Taiwanin puolella. Kiina ei tietenkään tykkää tästä ollenkaan, Sinkkonen toteaa.
– Tässä kysymyksessä näkyy tiettyä nokittelua. Ja se voi pahimmassa tapauksessa jossain vaiheessa eskaloitua.
Sinkkosen mukaan Kiinan näkökulma Taiwanin konfliktissa on se, että Taiwan yhdistetään jossain vaiheessa Manner-Kiinaan.
– Tämä ei varmastikaan tapahdu seuraavan viiden vuoden sisällä, vaan ehkä viimeistään vuonna 2049, kun juhlitaan Kiinan kansantasavallan 100-vuotista taivalta.
– Kiinan puolelta ei ole sellaista realistista vaihtoehtoa, että Taiwanin annettaisiin itsenäistyä. Eikä Kiina myöskään katso hyvällä sitä, että Yhdysvallat tiivistää enemmän välejä Taiwanin kanssa.
Kiina on pyrkinyt Sinkkosen mukaan odottamaan, että Yhdysvallat heikkenee ja paremman hetken koittaessa palaa tämän kysymyksen osalta asiaan.
”Ei haluja yhteenottoon”
Sinkkonen arvioi kuitenkin sekä Kiinan että Yhdysvaltojen haluavan pitää tilanteen vakaana.
– En usko, että Kiinalla tai Yhdysvalloilla on kummallakaan halukkuutta suurvaltojen väliseen sotilaalliseen yhteenottoon. Huonoista väleistä huolimatta kumpikin osapuoli haluaa pitää tilanteen stabiilina.
Yhdysvallat on kritisoinut Kiinan saarihankkeita laajennuksineen Etelä-Kiinan merellä ja järjestänyt alueella freedom of navigation -operaatioita vaatien merenkulun vapautta.
– Aina kun aluksia liikkuu samalla alueella esimerkiksi Etelä-Kiinan merellä tai Taiwanin lähellä, niin siinä on riski yhtäkkiseen yhteenottoon.
– Kiina on pyrkinyt kuitenkin viime vuosina asevoimiensa komentoketjuihin liittyvillä reformeilla pitämään huolen siitä, että alemman tason toimijat eivät itsenäisesti tee vahingossa vääriä päätöksiä ilman oikeaa toimivaltaa.
