Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan sopimukset sisälsivät eräitä tietoja, joita voitiin pitää pankkien julkisuuslaissa tarkoitettuina yksityisinä liikesalaisuuksina. Valtiovarainministeriö oli hylännyt pääosaltaan opposition ja useiden tiedotusvälineiden Suomen Kreikalle antamien lainatakauksien vakuusjärjestelyjä koskevat tietopyynnöt.
KHO:n mielestä pyydettyjä tietoja voitiin pitää liikesalaisuuksina ainoastaan, mikäli ne olivat yhdistettävissä sopimusosapuolina oleviin pankkeihin. Sopimuksiin sisältyvät liikesalaisuudet eivät siten paljastuisi, jos ne eivät samalla olleet yhdistettävissä sopimusasiakirjoista ilmenevään tietoon osapuolina olevista pankeista.
Osassa valtiovarainministeriön päätöksestä tehdyistä valituksista oli erityisesti vaadittu sopimusten sisällön julkistamista, toisissa erityisesti sopimusosapuolina olevien pankkien nimien julkistamista.
KHO:n mukaan pankkien nimien antaminen yhdessä sopimusten sisällön julkistamisen kanssa olisi johtanut pankkien liikesalaisuuksien paljastumiseen. Niinpä KHO velvoitti ministeriön antamaan tietoa sopimusasiakirjojen sisällöstä pankkien nimiä ja muita niitä koskevia tai niihin liittyviä yksilöintitietoja paljastamatta.
