X
SULJE MAINOS

KGB-arkisto kertoo myös suomalaiskoulutuksesta salaviestintään

Julkaisemamme Mitrohinin listan 40 suomalaisesta kontaktista KGB luokitteli agenteiksi ainakin 17 henkilöä.

Jatkamme tänään tästä linkistä avautuvassa jutussa Vasili Mitrohinin KGB-arkistosta löytyneiden suomalaistietojen julkaisemista. Jutussa kerrotaan KGB:n 1982 ohjekirjeistä koskien Suomen politiikkaa.

Viime viikolla Verkkouutiset ja Nykypäivä julkaisi arkistosta löytyneitä nimiä, jotka olivat osa KGB:n suomalaisista kontakteista tai kiinnostuksen kohteista 1972-84.

Lisäksi Verkkouutisissa uutisoitiin suojelupoliisin päällikkönä 1972-78 toimineesta Arvo Pentistä. Asiakirja väitti KGB:n myöntäneen 1973 hänelle 150 000 markkaa yhteistyöstä. Professori Kimmo Rentola epäili rahan päätymistä ja arveli Pentin menneen lupailuissaan liian pitkälle, mutta lupausten jääneen pääosin täyttymättä.

Miten kokosimme viimeviikkoisen nimilistan? Siten, että he olivat kaikki arkistopaperien merkintöjen suomalaiset. Pois jätimme muun muassa sairaskertomuksia ja kieltäytymisiä sisältäneet merkinnät.

Näin mukaan tuli sekä historiallisia maanpetostuomion saaneita että heitä, joita kohtaan KGB vain osoitti kiinnostusta.

Nimeltä mainituista 40 suomalaisesta 17 oli KGB:n luokittelussa agentteja ja kuusi luottamuksellisia kontakteja. Lisäksi anonyymeista peitenimistä neljä oli agentteja ja kaksi luottamuksellisia kontakteja.

Muiden kohdalla luokittelumerkintää ei ollut. Status tietysti saattoi myös muuttua vuosien mittaan, mutta samasta henkilöstä arkistossa harvoin on useampaa merkintää.

Vähän tuloksia

Reilut kymmenkunta nimeä listalla olivat KGB:lle sillä hetkellä vain kehittelykohteita. Ehkä KGB-virkailija oli tavannut tärkeällä paikalla olleen tai lupaavan suomalaisen ja kirjannut hänet ylös, joskus myös näyttääkseen esimiehelleen.

Ulkomailla kontaktoidut ulkoministeriön Håkan Krogius ja Esko Tammivuori eivät saaneet muista nimeltä kirjatuista poiketen peitenimeä ja heidän merkinnöissään on minimaaliset tiedot. Se voi viitata vähäiseen tai olemattomaankin yhteistyöhön.

Hekin ovat silti arkistoon kirjattuina, kuten myös esimerkiksi ulkomaalaisviraston Eila Kännö, jonka listalla oloa moni on ihmetellyt. Hekin ovat näyttöä siitä, millaisista henkilöistä KGB oli kiinnostunut.

Toisessa ääripäässä suomalaismerkintöjä on sitten esimerkiksi kontakti, jonka merkinnässä lukee ”residentuura tuntee hänet rohkeana, luotettavana, aloitteellisena ja huolellisena agenttina”, jolta oli saatu arvokasta informaatiota ja dokumenttimateriaalia.

Erään toisen suomalaisagentin kohdalla kerrotaan, että hänet ”koulutettiin Neuvostoliitossa helmikuussa 1977 salaiseen viestintään, radioihin, koodien käyttöön ja vastavakoilutaitoihin”. Lopuksi silti todettiin lyhyesti: ”vähän tuloksia”.

Kolmannen on merkitty välittäneen kotiosoitteensa kautta kymmenen kirjettä Suomeen ja Pohjois-Eurooppaan ja häneltä saadun 30 luonnehdintaa eri ihmisistä.

Eräitä arkistotietoja

Viktor Vladimirovin kerrotaan 1977 tai 1978 olleen KGB:ssa ensin osaston ”V”, sitten osaston 12 johtaja ja sitten KGB:n asemapäällikkö Suomessa. Hänen sotilasarvonsa oli tuolloin kenraalimajuri.

– Peitenimi ”Sekretar” oli töissä Suomen konsulaatissa Roomassa ja toisen merkinnän mukaan sanomalehti Uuden Suomen kirjeenvaihtajana.

– Neuvosto-Viron KGB ilmoitti 1978, että heidän agentuuraansa kuului ”Morjak” eli listalla mainittu tuleva merentutkimuslaitoksen ylijohtaja Pentti Mälkki. Listan ”A. Niemi” tarkoitti professori Antti J. Niemeä.

– Mitrohinin arkistoon on kirjattu lukuisia Suomessa tai suomalaisille toimineita ei-Suomen kansalaisia. Yleisesti emme huomioineet heitä. Heitä olivat esimerkiksi Tampereen yliopiston 1970-luvun alun venäjän kielen opettaja, Finnairin Leningradin työntekijä 1974-75 ja monet liikemiehet.

– Vuonna 1976 KGB:n residentuura raportoi Moskovalle ”ajanviettopaikat kolmansien maiden arvokkaiden agenttien kanssa”. Ne olivat ravintola Rastas Hyvinkäällä ja Safari Club Helsingissä, osoitteessa ”Erikatu-14” (Eerikinkatu 14).

Arkiston voima

Mitrohinin paperit tulivat kesäkuussa julki Britannian Cambridgessa Churchill Archive Centerissä.

Arkistokeskuksen johtaja Allen Packwood kertoo heillä käyneen tutkijoita ainakin USA:sta, Venäjältä, Norjasta, Virosta, Uusi-Seelannista ja Israelista.

– Arkistokeskuksen työ on säilyttää ja esitellä tätä materiaalia niin että muut voivat tulkita sitä. Kokoelmalla on mielenkiintoinen alkuperä, joten uskon että sen pääarvo on mahdollisuudessa verrata ja vahvistaa sitä toisiin lähteisiin, Allen Packwood sanoo.

– Minusta kokoelma osoittaa arkistonhoitajan voiman. Vasili Mitrohin todella otti valtavia henkilökohtaisia riskejä tuodakseen tämän materiaalin saataville. Avaamalla sen kaikille kunnioitamme hänen toivomuksiaan.

Mitrohinin kokoelma on jaoteltu noin 50 alaryhmään. Paperit ovat Mitrohinin muistiinpanoja enimmäkseen KGB:n illegaalilinjalta ja tieteellis-teknisen linjalta.

Vasili Mitrohin ei muistiinpanojensa puhtaaksikirjoitusvuosiensa jälkeen ehtinyt saada papereita järjestykseen, poikkeuksena ehkä Britannia, USA ja sydäntään lähellä olleet toisinajattelijat. Siksi Suomea koskevia mainintoja voi löytää arkistossa kaikista alaryhmistä, vaikka niiden otsikko olisi vaikkapa Ranska tai kirkko.

Pääosin paperit ovat joko henkilötietomerkintöjä tai liuskan-parin kuvauksia jostain KGB:n toiminnasta. Paperinipuissa on tuhansia sivuja venäjänkielisiä konekirjoitettua tekstejä.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt