Antti Rinne ja Petteri Orpo. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Timo Heinonen: Keskustaoikeisto vai vihervasemmisto?

Kansanedustajan mukaan ensi keväänä valittavana on Antti Rinteen vihervasemmisto tai Petteri Orpon keskustaoikeisto.

Kunnallisalan kehittämissäätiön puoluetutkimus on antanut tänä kesänä monet otsikkoaiheet lehdille, mutta myös paljon pohdittavaa meille poliitikoille ja puolueillemme. Laajan tutkimuksen yksi osa kertoo suomalaisten suhtautumisesta eri puolueisiin ja oikeastaan niiden vaalipuheisiin ja -lupauksiin.

RKP nousee tässä pienenä puolueena ykköseksi: puolueeseen kohdistuu yleisesti ottaen vähiten epäluottamusta. RKP:n äänestäjät luottavat omaan puolueeseensa. Luotto palkittiinkin pitkään hallitusvastuulla, jolla omille äänestäjille on taattu tärkeät perusasiat.

RKP:n ykköspaikka tutkimuksessa tulee 39 prosentin kannatuksella eli lähes neljä kymmenestä uskoo täysin tai jossain määrin puolueen vaalilupauksiin. Seuraavina vaalilupausten luotettavuudessa tulevat käytännössä tasatuloksella SDP, vihreät ja kokoomus. Seuraavan ryhmän muodostavat KD (34 %) ja vasemmistoliitto (32 %).

Mutta ehkä kovin uutinen on se, että Juha Sipilän johtama keskusta on kaukana muista puolueista. Keskustan lupauksiin luottaa vain nipin napin joka neljäs suomalainen.

Jumboina on tuttu kiistakaksikko eli ”avioeron” kokeneet siniset ja perussuomalaiset. Jaettu viimeinen sija on sinisellä tulevaisuudella (18 %) ja perussuomalaisilla (18%), joiden lupauksiin luottaa enää vain alle joka viides suomalainen.

Mutta merkillepantavaa tuloksissa on varmasti ainakin meille kaikille aktiivipoliitikoille se, että kaikkiin suomalaisiin puolueisiin kohdentuu enemmän epäuskoa kuin luottamusta. Kun KAKS tutki materiaaliaan ja laski vaalilupauksiin uskovien ja ei-uskovien erotuksen oli tämä vaalilupauksiin ei-uskovien järjestys seuraava: RKP -2 %, SDP -10 %, vihreät -12 %, kokoomus -13 %, kristillisdemokraatit -17 %, vasemmistoliitto -22 %, keskusta -35 %, sininen tulevaisuus -48 % ja perussuomalaiset -52 %. Tämän pitäisi herättää.

Toki osalla ”omista” on edelleen vahva usko puolueeseensa. Tämä näkyy mm. siinä, että perussuomalaisten kannattajat uskovat eniten oman puolueensa vaalilupauksiin, mutta muut eivät puolueeseen sitten uskokaan. Omista lähes kolmannes luottaa täysin perusuomalaisten vaalitäkyihin.

Myös vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa on muiden puolueiden kannattajia enemmän oman puolueen lupauksiin täysin luottavia. Rinteen kesälomaa ja erityisesti se rentoutumista haitannee varmasti se, että SDP:n tukijoiden keskuudessa on vähiten täysillä puolueen lupauksiin uskovia (16 %). Tämä on nähty jo aiemmissakin vaaleissa, kun demarien äänestäjät ovatkin lopulta päättäneet äänestää muita. Ehkä karuimman muistutuksen demarileiri sai tästä 2012 presidentinvaaleissa, kun Paavo Lipponen keräsi vain 6,7 prosentin kannatuksen vaaleissa ja jäi kisan viidenneksi. Vain puolueeseen aina uskovat ja sitä tilanteessa kuin tilanteessa äänestävät seisoivat Lipposen rinnalla.

Kaiken kaikkiaan luottamus puolueiden vaalilupauksiin on kansalaisten keskuudessa hyvin vähäistä. Suomalaisista vain viidesosa uskoo täysin tai jossain määrin puolueiden vaalien alla antamiin lupauksiin. Selvä enemmistö eli kaksi kolmesta ei luota juurikaan tai ei lainkaan puolueisiin.

Ongelmaksi on muodostunut usein se, että vaaleissa ei ole voinut valita kahden selkeän eri vaihtoehdon välillä vaan vaihtoehtoja ja samalla vaalilupauksia on tarjolla aina lähes kymmenkunta erilaista. Ja kun näistä ei yksikään tai edes enää kaksi yhdessäkään saa kasaan eduskunnan enemmistöä eli sataa kansanedustajaa, niin edessä on erilaisia sixpackejä ja vähintääkin kvartetteja hallituspohjaksi.

Se tarkoittaa kaikilta vastuunkantoon mukaan lähteviltä puolueilta yhä enemmän kompromisseja ja joustamista. Tällöin jotkut asiat, joita vaaleissa on luvattu, eivät enää mahdukaan yhteiseen hallitusohjelmaan, ja vähintäänkin osa kokee itsensä petetyksi. Näin tullee tapahtumaa varmasti myös Antti Rinteen sadan euron eläkekorotuslupausten kanssa. Ja sen itsekin jo tietäen Rinne ei lupaustaan suostunut edes hallitukseen menemisen ns. kynnyskysymykseksi asettamaan. Se oli siis vaalitäky, heitto, mitä ei ole edes tarkoitus toteuttaa sellaisenaan ja tähän suuntaan on Rinne jo itsekin puhettaan kääntänyt.

Nyt lupaus on jo kutakuinkin siinä muodossa missä sen me kaikki ja myös kaikki eri puolueet olemme valmiita sen allekirjoittamaan, eli pienimpiä eläkkeitä tulee jatkossakin korottaa ja myös pienimpiä työeläkkeitä. Näin nykyinen hallitus on myös toiminut korottaen mm. takuueläkettä kolmesti tällä kaudella.

Tällaisten löysien vaalipuheiden välttämiseksi ja ennen muuta murenevien vaalilupausten välttämiseksi olisi hyvä, että jo ennen vaaleja olisi selvillä päävaihtoehdot Suomen politiikalle. Nyt kun näyttää vahvasti siltä, että pääministeri halutaan vaihtaa ja kärkiehdokkaina ovat SDP:n Antti Rinne ja Kokoomuksen Petteri Orpo, niin onkin mahdollista, että seuraavista eduskuntavaaleista syntyy aiempaa selkeämmin linjavaali.

Rinnettä ja SDP:tä ja vihreitäkin äänestämällä maahan tullee punavihreä hallitus ja kokoomusta äänestämällä on tarjolla keskusta-oikeistolainen tai sinivihreä vaihtoehto. Tällaisessa tilanteessa myös kiinnostus vaaleja kohtaan varmasti kasvaa ja myös luottamus puolueita ja politiikkaa kohtaan. Sitä pitäisi jokaisen puolueen ja puolueen puheenjohtajan ajatella ennen kevyitä vaalipuheita.

Timo Heinonen

Timo Heinonen

Timo Heinonen on kokoomuksen kansanedustaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt