Maanantain tiedotustilaisuudessa keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni sanoi muun muassa. seuraavaa:
”Pelkällä velkavetoisella kasvulla ei luoda uusia työpaikkoja tähän maahan.”
”Keskustalle tärkeää on se, että hallitus pystyy tekemään sen kaltaisia päätöksiä, jolloin suomalaisille syntyy sellainen käsitys, että tämä maa ei rakennu vain velkavetoiselle kasvulle, vaan uudistuksille, jotka vievät sitä eteenpäin vuosikymmeniksi.”
”Jotta maa selviää tästä taloustilanteesta on välttämätöntä, että käsittelyyn tulee niin eläkeiän nosto, työllisyystavoitteen reilu korottaminen kuin työttömyysturvan joustavoittaminen vastaamaan kulloistakin suhdannetilannetta. Koska vain tämänkaltaisilla asioilla me voidaan vähentää niin näivettävien veronkorotusten kuin ihmisten arkea surkastuttavien leikkausten tarvetta.”
Tilaisuudessa uudeksi valtiovarainministeriksi lanseerattu Matti Vanhanen jatkoi:
”Kaikki laskelmat on tehty sen varaan, että meillä nollakorko on, eikä ole miljardien korkomenoja vuosittain. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on toimia sellaisella tavalla, että tästä uskottavuudesta pidetään kiinni. Yksi tärkeimpiä myös lyhyen tähtäimen tehtäviä. Siihen liittyvät myös sopeutuspäätökset. Jos Suomi toimii viisaasti, ensimmäisten joukossa tekee linjaukset ja ratkaisut ja valmistelupäätökset, jotka on uskottavia sen puolesta, että Suomen pitkän ajan julkisen talouden kestävyys palaa hyväksyttävälle tasolle. Sillä me pystymme tienaamaan erittäin paljon.”
”Edessä oleva sopeutus. Pitää tehdä näiden kahden kanssa päällekkäin ja samaan aikaan.”
Ryhdikästä puhetta. Samaan aikaan teoissa näemme jotain muuta. Eduskunnassa käsitellään tänään hallituksen lisätalousarviota, joka lyö ennätykset velan lisäyksen määrässä ilman tietoa päätöksistä, joilla velkakierre katkaistaisiin. Yhteistä velkaa ollaan tänä vuonna ottamassa noin 20 miljardia euroa – siis yli 7[nbsp]000 euroa uutta velkaa jokaista työssäkäyvää suomalaista kohden vanhojen velkojen päälle.
Vasta eilen eduskunta käsitteli julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2021-24. Tämän kuukausi sitten annetun kehyslinjauksen käsittely oli osin näennäistä, kun tiesimme jo kehyksen pitkälti puhkotuksi uusimman ennätyksellisen lisätalousarvion myötä. Nythän on käymässä niin, että valtion menot nousevat jo tänä vuonna noin 6 miljardia euroa suuremmiksi kuin mitä julkisen talouden kehys paaluttaa ensi vuoden menoiksi. Meinaako hallitus siis palauttaa valtion menot noin 10 prosenttiä pienemmälle tasolle ensi vuodeksi? Vai onko kehys tarkoitettu hyväksyttäväksi jo vanhentuneena – vailla huolta huomisesta?
Menolisäyksistä ja työllisyydestä piti päättää samanaikaisesti
Korona-elvytys on paikallaan. Se pitää tehdä käsi kädessä niiden päätösten kanssa, jotka nostavat pysyvästi työssä olevien osuutta Suomessa, Ruotsin tason tuntumaan. Vanhasen sanoin: ”päällekkäin ja samaan aikaan”. Ei sen takia, että puolella vuodella toimeenpanossa olisi väliä. Vaan sen takia – minkä Vanhanen hyvin tietää – että monen puolueen hallituksessa vaikeat päätökset syntyvät vain pakettina. Sellaisena pakettina, jota jokainen puolue pystyy perustelemaan joltain osin. Varsinkin vasemmiston kanssa se tarkoittaa pakettia, jossa lisämenoista päätetään vain samalla, kun suostutaan paikalliseen sopimiseen, kannustinloukkujen lieventämiseen sekä riskinoton ja työn kannustimia parantaviin verouudistuksiin.
Juha Sipiläkin tiesi tämän vuosi sitten, kun sopi hallitusohjelmasta keskustan puheenjohtajana. Siksi hallitusohjelmassa on, tai ainakin oli, eräs hyvä sääntö. Siinä hallitus lupaa, ettei tee pysyviä menolisäyksiä ennen päätöksiä, jotka tuovat pysyvästi lisää tuloja. Vuosittaisia tuloja pysyvästi lisääviä päätöksiä ei ole kuultu. Siis sellaisia, joista valtiovarainministeriö pystyy arvioimaan, paljonko työssäkäyvien määrä nousee ja julkinen talous sitä kautta paranee. Näin mitattuja niiden sovittiin olevan.
Vanhanen ennusti maanantaina seuraavasti: ”Riippumatta kirjoitetaanko hallitusohjelmaa uudelleen, faktisestihan se muuttuu, kun sopeutuspäätöksiä tehdään. Voi olla, että hallitusohjelmaa kirjoitetaan jälkikäteen uusiksi”. Toistaiseksi hallitusohjelmaa on rikottu vastakkaiseen suuntaan. On lisätty pysyviä menoja miljardeilla ilman päätöksiä, jotka vastaavasti nostaisivat pysyvästi valtion tuloja.
Meno- ja työllisyyspäätösten käsikynkkä rikottiin jo ennen Koronaa, viime syksyn budjettipäätösten yhteydessä. Esitimme tästä silloin eduskunnalle välikysymyksen, josta äänestettiin. Ja laadimme oman vaihtoehtoehtobudjetin, jossa esittelimme reseptin työssäkäyvien määrän nostamiseksi 60[nbsp]000 suomalaisella.
Nytkö meininki muuttuu?
Mitä sitten pitäisi ajatella jatkosta? Vanhanen sanoi siitä maanantaina seuraavasti: ”En näe mahdolliseksi sitä, että vuoteen 2023 odotettaisiin ja silloin ruvettaisiin kertomaan markkinoille mitä aiomme tehdä. Kyllä tämän työn täytyy lähteä tästä tämän syksyn budjettiriihestä”. Viimeinkin ryhtiliike ja kurinalaisuuden palautus! Ja Vanhanen varmasti haluaa tarkoittaa sitä, mitä sanoo. Vanhan viisikon kannattaa vapista, kun Vanhanen tulee järkipuheineen! Maanantain puheita olisi vaan helpompi uskoa, jos ei olisi nähnyt sitä, mitä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana.
Vuosi sitten luvattiin, ettei menoja ilman tulopäätöksiä. Viime syksyn budjettiriihessä oli siis määrä päättää uudistuksista, joiden avulla työssäkäyvien määrä nousee 60[nbsp]000 hengellä. Syyskuun riihestä tultiin oikea käsi tyhjänä ja vasemmassa miljardin verran pysyviä menolisäyksiä. Menot kyllä pantiin toimeen jo tämän vuoden alusta.
Loppusyksystä luvattiin, että työllisyystoimet tulevat tuota pikaa, kun oli perustettu kolmikantaiset työryhmät. Tammikuussa selitettiin, että niitä rupeaa tulemaan ihan justiinsa kevään kehysriiheen mennessä. Aivan erityisesti kehysriihessä oli määrä syntyä historiallinen ratkaisu paikallisesta sopimisesta. Sen sijaan syntyi kehyspäätös vailla pysyvästi työllisyyttä parantavia uudistuksia. Ja syntyi menokehys, joka taisi vanheta jo ennen eduskuntakäsittelyään.
Maalis-huhtikuun osalta aikaa ja energiaa vei toki korona. Sen tulo kuvioihin ei tietenkään ollut hallituksen syy. Mutta samalla korona tuntui luovan kansallista yhtenäisyyttä vaikeisiinkin päätöksiin, joilla kannettiin vastuuta isänmaasta. Sen vastuun olisi pitänyt yhdistää hallitus myös työllisyyspäätösten aloittamiseen. Jostain syystä näin ei kuitenkaan käynyt.
Mutta katse tulevaan. Kulmuni sanoi maanantaina, että ”syksyn budjettiriihi tulee olemaan monessa mielessä aivan poikkeuksellinen piste tälle hallitukselle”. Sitä minäkin toivon.
