Sen piti olla modernin punamullan uusi tuleminen, se sai virtaa nuorista naisista, joista myös kansainvälinen lehdistö kiinnostui, se syrjäytti kokoomuksen oppositioon, mitä keskustan punamulta-akseli ja SDP olivat hakeneet.
Tämä unelma oli lopulta höttöä, vaikka keskusta aloitti korjaussarjan pitkässä kehysriihessä. Aika näyttää, onko edessä krapula vai todellinen suunnanmuutos hallituksen politiikassa.
Nyt siis tiedossa on, että keskusta alkaa kallistua jatkamaan hallituksessa. Se on ollut koko ajan myös oppositiopuolueiden arvio: keskusta vetää tiukalle, mutta jatkaa lopulta hallituksessa. Riihi oli käsikirjoitettu, vaikea sanoa, oliko loppunäytöstäkin.
***
Joka tapauksessa keskusta laski väärin kannattajiensa mielenmaiseman ajaessaan itsensä karsean vaalitappion jälkeen kaupunkilaisvasemmistolaiseen kokoonpanoon tilanteessa, jossa perussuomalaiset ovat muuttaneet poliittista karttaa. Ministerinsalkut ajoivat periaatteiden edelle. Ratkaisu sinetöi aikakauden, jossa keskustan kenttä ei välttämättä enää tunnista puoluejohdon tekemisiä omakseen.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen kiteytti olennaisen kertoessaan keskustan eduskuntaryhmän tuntoja keskiviikkona aamulla. Eteläpohjalainen Kurvinen sanoi, että jatkossa hallituksen tulee muistaa, että ilmastotoimet ovat oikeudenmukaisia. Turvemaakunnan mies tuskin kuvasi vain omia aatoksiaan vaan yleisemmin keskustan kentän tuskaa, mitä tulee ilmastotoimiin ja nykyiseen hallituspohjaan.
Ongelma on, että keskustan aivan ydintä on esimerkiksi se, että metsät nähdään myös taloudellisena voimavarana, että turpeesta ei luovuta ilman merkittävää tukea, että pitkien välimatkojen maakunnissa liikkumisen kustannuksia ei rajusti nosteta. Toisessa ääripäässä ovat vihreät, jotka ovat ehdottomia ja näkevät luonnon ja talouden yhteensovittamisen eri näkökulmasta kuin keskusta. Tämän ristiriidan keskustan kenttä tuntee ja siitä ennen kaikkea PS mutta myös kokoomus muistuttavat. Eli: keskusta ei ole punamullassa vaan punavihreässä koalitiossa, joka asettaa paineita keskustalaisille elinkeinonharjoittajille. Punamullassa keskusta viihtyi, nyt tekee tiukkaa.
Moni on aliarvioinut keskustan kriisitilaa tai ylipäänsä sitä, miten toimii vahvasti alavireinen puolue vastuuasemassa. Keskustan pitäisi keksiä itsensä uudelleen, jos mittarina pidetään kannatusta. Se ei näistä lähtökohdista kestä iskuja. Paniikkinappula on herkässä. Kuka nyt katselisi kannatuksensa puolittumista ihan ns. muina miehinä.
***
Yhtä lailla nuori komeetta, pääministeri Sanna Marin teki virhearvion. Hallituksen kehysneuvotteluissakin näytti siltä, että pääministeri johti julkisuuden kautta. Teki näyttäviä kompromissiesityksiä, lopulta provosoiden keskustaa silloin, kun vaikeneminen olisi ollut johtamista.
Menestyvät pääministerit ovat hakeneet yhteisiä voittoja ja jakaneet tappiotkin yhteisesti. Näin toimi muun muassa Matti Vanhanen.
Julkisuuden petollinen huuma, oma menestyminen, meinasi tulla Marinille loppupeleissä kalliiksi, kun todellisuus maakuntien Suomessa oli toinen verrattuna Voguen kanteen. Toisaalta rohkeuden puutteesta kokematonta Marinia ei voi syyttää. Harva suostuisi tukeutumaan kokonaan puolueeseen, joka on kriisissä. Tuskinpa Antti Rinne olisi pelannut vain yksillä korteilla.
Lopputulema on kuitenkin se, että Marinin riskipeli toimi. Hän sai pidettyä keskustan hallituksessa, eikä hänen tarvitse näillä näkymin nöyrtyä kokoomuksen edessä.
On arvioitu, että vaikka hallitus tästä nyt selviäisi, se ei palaa ennalleen. Politiikka on kuitenkin ihmeellistä tai oikeastaan hyvinkin käytännönläheistä eli gallupit sanelevat jatkon. Jos hallituksessa alkavat muutkin voittaa kuin pääministeri, sen jatko on varmaa. Jos taas mikään ei muutu ja vaalit tuottavat pettymyksen, niin tuskinpa tämä pohja eduskuntavaaleihin 2023 kestää.
