Helppo yhtälö, joka osoittaa EU:n hyödyt meidän suomalaisten arjessa, ovat työpaikat ja taloudellinen hyvinvointi, joita osallistuminen unionin sisämarkkinoille ja yhteiseen kauppapolitiikkaan meille tuottavat. Kaiken kokoisten suomalaisyritysten vapaa pääsy myymään tuotteitaan 500 miljoonalle ihmisille, pääosin yhteisellä valuutalla ja ilman tulleja, tuo Suomeen tuottavaa työtä ja osaltaan mahdollistaa hyvinvointivaltiomme toiminnan.
Unionin vapaakauppasopimukset ovat myös hyvä esimerkki EU:n meille tuottamasta taloudellisesta hyödystä: Viime vuosina EU on solminut vapaakauppasopimukset esimerkiksi Japanin ja Kanadan kanssa. Kumpaakaan tuskin olisi kiinnostanut käyttää aikaansa viisimiljoonaisen kansan kanssa neuvottelemiseen. Sen sijaan EU on maailman suurin ja vauras yhteismarkkina. Tämä antaa EU:lle runsaasti voimaa neuvotella omien etujemme mukaisia sopimuksia, joiden avulla myös eri alojen suomalaisyritykset pääsevät yhä helpommin uusille markkinoille.
Unionin budjetti on noin prosentti kaikkien jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Jatkossa Britannian lähtö nakertaa 12-13 miljardin euron vajeen kassaan vuosittain. Tulevan seitsenvuotiskauden 2021-2027 budjettineuvottelujen ollessa käynnissä myös meidän suomalaisten on esitettävä konkreettisia ehdotuksia, joilla yhteisten varojen kohdentaminen ja käyttö parhaiten vastaa omia etujamme. Lähtökohdan tulee olla, että EU:n budjetin pitää keskittyä niihin asioihin, joita on järkevää hoitaa unionin tasolla ja mistä saamme eniten vastinetta rahoillemme.
EU:n budjettia on rukattava reippaalla kädellä. Yhä suurempi osa varoista tulisi kerätä tullimaksuista ja esimerkiksi päästökaupasta, ei jäsenmaiden maksamista suorista rahoista. Hyvä esimerkki voisivat olla yhteiset ja järkevästi kohdennetut haittaverot, kuten komission esittämä muovivero. Tullimaksuja voitaisiin kasvattaa esimerkiksi hiilitulliverolla unioniin tuotavista korkean päästötason tuotteista.
Koko budjetista edelleen lähes 40 prosenttia lohkaisevia maataloustukia pitäisi siirtää takaisin jäsenmaiden itse maksamiksi. Tunnemme oman maataloutemme tarpeet parhaiten. Näin säästämme myös viljelijöitämme järjettömäksi kasvaneelta EU:n byrokratiaviidakolta. Unionin maataloustuotteiden sisämarkkinoiden toiminta pystytään takaamaan järkevillä valtiontukisäännöillä.
En ole suuri EU:n suorien tukien kannattaja. Kannettu vesi harvoin pysyy kaivossa. Suorista vähiten kehittyneiden alueiden tuista tulisikin luopua tai ainakin ne tulisi tehdä ehdollisiksi yhdessä sovittujen sääntöjen ja arvojen noudattamiselle. Kuten tällä kaudella on nähty, lainaperusteiset rahoitusinstrumentit toimivat paremmin.
Yhteisiä varoja on suunnattava yhä enemmän uusien teknologioiden kehittämiseen ja niiden hyödyntämiseen sekä eurooppalaisen kilpailukyvyn että turvallisuuden parantamiseksi. Mikäli haluamme pitää maanosaamme edes jonkin asteisena teknologian edelläkävijänä ja ymmärtäjänä, on digitaalisten teknologioiden alalle suunnattava merkittävästi enemmän myös rahallisia panostuksia. Tosin suuretkaan rahat eivät auta, mikäli digitaalista taloutta koskeva EU-lainsäädäntö kehittyy seuraavalla parlamenttikaudella yhtä ylisääntelevään suuntaan kuin mitä viime vuosina on nähty.
EU-budjetista kannattaa panostaa sellaisiin asioihin, jotka vaativat suuria investointeja ja joissa kansallisen tason toimet eivät ole riittäviä. Siksi yhteisten varojemme käyttöä pitäisi keskittää tutkimukseen ja innovaatioihin, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, uusien nopeiden raideyhteyksien ja muun infrastruktuurin rakentamiseen, digitalisaation tukemiseen ja turvallisuuden vahvistamiseen. Nämä kaikki ovat asioita, joihin jokainen jäsenmaa tarvitsee kansallisten toimiensa lisäksi Euroopan tason leveämpiä hartioita.
EU on parhaassa tapauksessa valtioiden vahva yhteenliittymä, jossa kaikkia eurooppalaisia koskevia kysymyksiä ratkotaan yhteistuumin kansalaisten äänestämien parlamentaarikkojen ja jäsenmaiden hallitusten ohjauksessa. Huonossa tapauksessa EU ei ole muuta kuin epäselvä yhteenliittymä instituutioita, jotka antavat suosituksia ja jakavat avustuksia. Koska elämme demokraattisessa järjestelmässä, meillä on onneksi täysi valta päättää siitä, millaisen ja mihin asioihin keskittyvän Euroopan unionin haluamme.
