Verkkouutiset

Kekkosen ja Hrustsovin öinen saunatoilailu Helsingissä – ”päätyivät oikein kunnon hiprakkaan”

KGB:n johtaja kirjoitti muistiinpanoja neuvostojohtajien Suomen-vierailulta 1957.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Seuraavat tekstit ovat kenraali Ivan Serovin päiväkirjateoksesta Zapiski iz chemodana suomennettuja katkelmia.

Kursivoidut kohdat ovat Verkkouutisten toimituksen selvennyksiä tekstin kohtiin.

Tekstissä esiintyviä henkilöitä ovat muun muassa Neuvostoliiton johtaja eli NKP:n pääsihteeri Nikita Hrustsov ja Neuvostoliiton pääministeri Nikolai Bulganin.

Ivan Serov on kirjannut tekstinsä vuoden 1957 kohdalle. Hänen otsikkonsa on Suomalaisen saunan hyödyistä.

”Toukokuun 1957 lopussa Hrustsov sanoi, että kesäkuun alussa me lähdemme Bulganinin kanssa Suomeen. Ilmaisin ajatukseni käväistä Suomessa paria päivää aiemmin sopimassa kaikesta. Hän suostui tähän.

Lensin Helsinkiin kesäkuun 1. päivänä. Lentokentällä minua oli vastassa lyhyenläntä suojelupoliisin päällikkö. Olin hiukan hämilläni vastaanottajan asemasta, mutta ymmärsin sitten, kuka hän oli. Ajoimme suoraan lentokentältä sisäasiainministeriöön.

Matkalla sinne sain selville, että poliisipäällikkö johtaa maan kaikkia sisäisiä ja ulkoisia (tiedustelu?)asioita. Sisäasiainministeri on pelkkä muodollinen puoluehahmo, joka ei tosiasiassa puutu ministeriön tekemisiin. Tämän vahvisti seuraava juuri ministeriössä sattunut tositapahtuma.

Keskustelimme maamme delegaation saapumisesta, kun puhelin soi. Soittaja oli sisäasiainministeri. Poliisipäällikkö vastaili hänelle rauhallisesti, laski sitten luurin ja sanoi: ’Herra kenraali, ministeri pyytää tapaamista voidakseen tutustua teihin’.

Sanoin hänelle: ’Toki, mennään käymään hänen luonaan’. Päällikkö sanoi: ’Miksi menisimme hänen luokseen?’. Pidin kuitenkin ehdotuksestani kiinni, ja hän vastasi puhelimeen: ’Tulemme nyt saman tien luoksesi’.

Tämän jälkeen hän selitti minulle rauhallisesti: ”Meillä ministerit vaihtuvat usein, me virkamiehet taas pysymme paikoillamme. Minä olen ollut täällä töissä jo 20 vuotta, ja meillä on sinä aikana vaihtunut ministeri ties kuinka monta kertaa. Me emme ministereille kerro emmekä selvitä mitään salaisuuksia, puhuvat vielä sivu suun”.

Sepäs vasta jotain! Pelkäävät, että ministerit puhuvat sivu suun.

Menimme ministerin luo. Hän oli todellakin maallikko, maalaispuolueen jäsen. Tutustuimme, ja siinäpä se olikin. Hän ei edes yrittänyt esittää johtavansa sisäasiainministeriötä.

…Viimeisenä päivänä suojelupoliisin päällikkö kutsui minut kotiinsa, ja oli niin hämillään, ettei selvästikään odottanut minun suostuvan. ’Mielelläni’, minä vastasin. Hän soitti saman tien vaimolleen, ja niin me lähdimme hänen kotiinsa.

Matkalla hän kertoi ostaneensa asunnon vastikään erittäin korkeaan hintaan, mutta asunto olikin sitten hyvä. Saavuimme toisen kerroksen keskikokoiseen, ehkä 40 neliön asuntoon, joka ei ollut mitenkään erikoinen.”

”Lyhyenläntä” suojelupoliisin päällikkö lienee Armas Alhava. Ivan Serov mainitsee ”maalaispuoluelaisen” sisäministerin, mutta vierailun aikaan Suomen sisäministeriksi oli tullut kansanpuolue Harras Kyttä.

Ministeri kiitotietyömaalla

”Hän kertoi kaiken kaikkiaan useita meille omalaatuisia asioita. Esimerkiksi miten alkoholilakia valvotaan, kun suomalaiset kuitenkin juovat mielellään. Suomessa annetaan kuukaudeksi alkoholikupongit. Jos poliisi saa selville jonkun väärinkäyttävän alkoholia, he alkavat pitää tätä silmällä. He voivat sitten asettaa kyseisen henkilön vastuuseen lain rikkomisesta, jopa kastroida pinttyneet alkoholistit.

Jos suomalainen syyllistyy esimerkiksi liikennerikkomukseen, hän saa 3-4 kuukauden rangaistuksen, jonka hän suorittaa tietyömaalla. Näin asemasta riippumatta. Eräässä tapauksessa ministeri työskenteli 4 kuukautta lentokentän kiitotietyömaalla.

Moskovaan palattuani kerroin kaikesta tästä Hrustsoville. Hän suhtautui kyseisiin käytäntöihin mielenkiinnolla.

6. kesäkuuta lähdimme kaikki yhdessä Helsinkiin. Huvilaan asettuessamme Bulganin käyttäytyi omalaatuisesti eikä asettunut Hrustsovin viereen, kuten yleensä, vaan omiin tiloihinsa toiseen kerrokseen.

Illalla oli vastaanotto suomalaisten luona. … Tosin siinä vaiheessa, kun alettiin olla hiprakassa, presidentti pyysi siirtymään erilliseen pieneen huoneeseen, jossa sitten puhuttiinkin jo avoimemmin. Meidän siellä istuessamme ministerit tai kukaan muukaan ei lähtenyt vastaanotolta.

Vasta sitten, kun presidentti ja me vieraat palasimme huoneesta, kaikki suomalaiset ottivat vakavan ilmeen ja hyvästelivät muodollisesti, sanoisinko jopa kuivahkosti. Syntyi vaikutelma, että näin toimittiin heidän rituaaliensa vuoksi, ei sydämestä.”

”Tule kävelylle”

Ivan Serov kertoo neuvostojohtajien saapuneen illalla heidän käyttöönsä Helsingissä annettuun majoituspaikkaan. Se oli pääkonsuli Arvo Himbergin huvila Kaivopuistossa, nykyinen Espanjan suurlähettilään virka-asunto. Bulganin jatkoi mökötystä ja meni omiin tiloihinsa. Hrustsov ja Serov käveleskelivät puutarhassa.

”Hän (Hrustsov) huusi sitten: ’Nikolai, tule ulos kävelylle’. Bulganin mutisi jotain vastaukseksi, mutta ei tullut ulos.

Noin 15 minuutin kuluttua Hrustsov lähetti minut Bulganinin luo pyytämään tätä kävelylle. Menin hänen luokseen ja esitin kutsun. Bulganin kääntyi, ryhtyi riisuutumaan ja vastasi: ’En tule’.

Seuraavat päivät vietimme matkustaen ympäri Suomea. Hrustsov laski pariin otteeseen leikkiä Bulganinin kustannuksella: ’Mitäs sinä jatkuvasti jäät jälkeen?’. Bulganin ei vastannut mitään. Bulganin tuntui suhtautuvan Hrustsoviin vihamielisesti.

Erästä kylää ohittaessamme Suomen maatalousministeri ehdotti maatilakäyntiä. Tutustuttuamme karjaan ja kalustoon nousimme mäen päälle katselemaan peltoja.

Bulganin katsoi ympärilleen ja sanoi: ’Tässäpä onkin hyvä havainnointiasema’. Hrustsov tökkäsi minua kylkeen. Ymmärsin, ettei kukaan pidä tuollaisesta ilmauksesta, varsinkin, kun me olimme sotineet suomalaisten kanssa vieden heiltä Viipurin. Hrustsov päätti hienotunteisesti tuon keskustelun ja sanoi sitten Bulganinille: ’Mitä sinä tuollaisia puhut? Varsinainen sotapäällikkö!’. Bulganin ärähti ja siitä syntyi riita.

Hämmästyin Bulganinin synkkää mielialaa. Yritin jutella hänen kanssaan pariin otteeseen kuten ennenkin, mehän olimme molemmat ilmavoimien sotaneuvoston jäseniä vuonna 1941, palvelimme myöhemmin molemmat Puolassa, ja molemmilla meillä oli kenraalieverstin arvo. Häntä ei kuitenkaan enää tunnistanut entisekseen.”

Yösaunaan

Nikolai Bulganinin on toisissa kuvauksissa todettu puhuneen havainnointiaseman sijasta tulenjohtoasemasta.

Esa Seppäsen kirjassa Miekkailija vastaan tulivuori (Tammi 2004) todetaan Urho Kekkosenkin kiinnittäneen huomiota Bulganinin ja Hrustsovin jännitteeseen ja todenneen ”eikä Moskovasta löytynyt paikkaa, missä nuo kaksi olisivat voineet selvitellä välejään, pitikö sitä varten tulla Suomeen”. Hrustsov oli ilkkunut Bulganinille ja arvostellut ääneen tämän ”pukinpartaista” ulkonäköä.

Ivan Serov siirtyy seuraavaksi matkaan liittyneeseen suurlähettiläs Viktor Lebedevin vastaanottoon Tehtaankadulla.

”Kaikki, myös meidän seurueemme, päätyivät oikein kunnon hiprakkaan, sillä virallisen osuuden jälkeen siirryimme toiseen huoneeseen.

Noin kolmen aikaan yöllä vastaanotto saatiin päätökseen, ja väki alkoi poistua. Hyvästellessään seuruettamme ulko-ovella Kekkonen näki minut, ojensi kätensä ja veti luoksensa autoon sanoen: ’Lähdetäänpä ystävä hyvä suomalaiseen saunaan’.

Ystävystyin hänen kanssaan, kun hän sai tietää minun olevan pohjoisesta, osaavan hiihtää ja luistella hyvin jne., ja hän suhtautui minuun erityisen ystävällisesti. Hän puhui hiukan venäjää. – –

Kiitin häntä kutsusta, mutta vastasin, etten voi. Hän ei kuitenkaan päästänyt kättäni. Yhtäkkiä joku työnsi minut rajusti takaapäin autoon ja hyppäsi itse perään. Ovi pamahti kiinni, ja näin vierelläni Hrustsovin. Hän kutsui avoimesta ikkunasta Bulganinia mukaan, mutta tämä kieltäytyi, ja me lähdimme matkaan.

Ajaessamme läpi Helsingin lauloimme venäjäksi siperialaisia lauluja. Kekkonen oli käynyt jossain sielläpäin, luullakseni ensimmäisen maailmansodan aikana, ja tunsi laulujen sävelmät ja sanat (”Baikal” yms.).”

Ivan Serov erehtyy todetessaan Urho Kekkosen käyneen Siperiassa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Tiedot yksityiskohdista ja kutsun vastaanottamisen epäröinnistä vaihtelevat. Esa Seppäsen kirjassa kerrotaan, että Tamminiemeen lähdettiin kello 23 eikä aamukolmelta. Bulganin ja Andrei Gromyko kieltäytyivät saunakutsusta. Mukaan lähtijöitä olivat Hrustsovin ja Serovin lisäksi ainakin kulttuuriministeri Mihailov ja tulkkina toiminut KGB-residentti Kotov. Suomalaisista mukana oli vain adjutantti Ragnar Grönvall.

Seuraavassa Serov erehtyy luulemaan, että Tamminiemi on järven rannalla.

”…Suuren järven rannalla oli hieno huvila, jonka vieressä oli sauna. Menimme huvilaan, istuuduimme viinipöydän äärelle aivan kuin jatkamaan kestejä. Sanoin ääneen, että ’mehän tulimme saunomaan, herra presidentti’. Halusin siirtää heidän huomiotaan juomisesta. Tämä hyväksyttiin ja lähdettiin saunaan, jossa presidentin adjutantti jo odotteli. Saunan eteisessä (noin 25 neliön huoneessa) oli olutta, pikkupurtavaa ja naulakko vaatteita varten.”

”Mikä minä sitten olen?”

”Heidän istuessaan ja riisuessaan vaatteita minä riisuuduin ja menin saunaan (viereinen huone). Sauna oli pitkänomainen, kahteen jaettu huone. Oikealla puolella oli neljä suihkua, vasemmalla lauteet kahdessa kerroksessa. Siellä oli järkyttävän kuuma. Seinällä oli pyöreä lämpömittari, joka näytti lämpötilaksi +103° C. Hämmästyin, sillä ajattelin, että eihän ihminen kestä +103° C:n lämpötilaa. Selvisi, että kuivassa ilmassa sellaista voi sietää. Sain sitten todeta sen myös käytännössä.

Mentyämme saunaan Hrustsov ja Kekkonen ryhtyivät vihtomaan, kostuttaen vihdat vedellä. Ilma täyttyi vesihöyrystä, ja minä kiiruhdin ulos saunasta 2-3 minuutin kuluttua, vaikka sitä ennen olin istunut siellä 5-6 minuuttia. Siellä on tosin asiat järjestetty mukavasti, kun pääsee heti suihkuun, ja hengitys palautuu.

Unohdin kertoa, että mennessämme saunaan lähetin Litovtsenkon hakemaan Bulganinia. Tapasimme Litovtsenkon saunomisen jälkeen, ja hän sanoi minulle hiljaa, että Bulganin käski meidän painua helvettiin. …

Mietin asiaa pitkään, mutta päätin lopulta kuvata jatkon Bulganinin omituiselle käytökselle Suomen vierailun aikana.

Palattuamme Suomesta hän kutsui minut luokseen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istuntojen välissä ja alkoi tivata, miksi en kirjoittanut hänelle jostain mitättömästä asiasta. Vastasin, että presidiumin päätöksen mukaisesti KGB lähettää kaikki tiedot NKP:n keskuskomitealle, joka lähettää ne eteenpäin presidiumin jäsenille, minkä mukaan minä myös toimin.

Bulganin suuttui ja huusi: ’Enkö minä muka ole keskuskomiteassa? Mikä minä sitten olen, jokin saamarin äpäräkö?’. Vastasin hänelle rauhallisesti, että ’itsehän te, toveri Bulganin, olitte tätä päätöstä tekemässä. Jos päätetään toisin, lähetän kaikki asiakirjat kenelle päätetään’.

Hän rupesi kiroamaan, että minä välitän vain Hrustsovista ja lähetän tietoja vain hänelle. Minä vastasin, että se on valhe, minä tunnen keskuskomitean ja lähetän kaikki tiedot keskuskomitealle. Hrustsov on keskuskomitean ensimmäinen sihteeri, mistä syystä tiedot menevät ensi sijassa hänelle. …”

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)