Yksi koronapandemian mittavimmista vaikutuksista on ollut lähes kaikkien yhteiskunnallisten ja ihmisten arkipäivään liittyvien toimintojen siirtyminen yhä enemmän digitaaliseen maailmaan. On arvioitu, että jo nyt olemme ottaneet korona-aikana 3-5 vuoden ylimääräisen digiloikan. Digitalisaatio muuttaa hurjaa vauhtia taloutta, yhteiskuntia, työelämää ja ihmisten arkea.
Jo ennen koronaa digitalisaatio ja ylipäänsä teknologian kehitys on noussut yhdeksi aikamme megatrendiksi. Kehitys ei tule päättymään koronaan. Samanaikaisesti nousee yhä enemmän esille ihmisten osaamisen kehittämistarve, kaikissa ikäryhmissä, tässä nopeasti muuttuvassa digitaalisessa todellisuudessa. Digitaidot sekä laajempikin teknologian ymmärrys ovat jo nyt jokaisen kansalaistaitoja Suomen kaltaisessa digitaalisessa yhteiskunnassa.
Nämä taidot ovat myös yhteiskunnallisia tasavertaisuustaitoja. Maailman talousfoorumin viimeisimmässä ”Globaalit riskit” -raportissa digitaalinen epätasa-arvo arvioidaan yhdeksi lähivuosien merkittävimmiksi globaaliksi uhkatekijäksi. Kyse on erityisesti siitä, että millainen osaaminen ihmisillä on hyödyntää ja osallistua teknologian ja digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi puolet digivälineitä käyttävistä palkansaajista kokee digitalisaation haasteelliseksi. Digitalisaatio onkin yhteiskunnalle valtava oppimishaaste. Kyse on myös turvallisuudesta, sillä modernissa turvallisuudessa yksilön rooli ja teot painottuvat aiempaa enemmän ja verkkomaailman uhkat näyttäytyvät yhä enemmän suomalaisten arkipäivässä.
Digitaalisessa epätasa-arvossa on maailmanpolitiikan ja turvallisuuspolitiikan ohella kyse merkittävästä arkipäivän turvallisuuteen vaikuttavasta asiasta – digitaalisesta syrjäytymisestä. Korona-aikana yksinäiset ovat olleet yhä enemmän yksin ja niin yhteydenpito läheisiin kuin kauppaostokset ja terveyspalvelut hoidetaan kasvavissa määrin verkossa. Ne joilla ei ole tähän osaamisen edellytyksiä tai tarvittavia laitteita syrjäytyvät nopeastikin muusta yhteiskunnasta. Digitalisaatio saattaakin vauhdittaa sosiaalista eriarvoistumista ja lisätä turvattomuuden tunnetta yhteiskunnassamme sekä pahimmillaan vahvistaa radikalisoitumista. Digitalisaatiota on tarkasteltava nyky-yhteiskunnassa poikkitieteellisenä ilmiönä.
Digitaitojen ja -tietojen ohella kyse on lisäksi rakentavaa dialogia vahvistavan toiminnan esilletuomisesta sekä ylipäänsä hyvien käytöstapojen – myös verkossa – vahvistamisesta. Esimerkiksi tämän päivän sosiaalisen median algoritmit näyttävät enemmänkin kannustavan ylilyönteihin ja vastakkainasettelun lisäämiseen kuin rakentavan vuoropuhelun edistämiseen.
Turvallisuuden ollessa perustuslain mukaan perusoikeus jokaiselle, voi digitaitojen sekä siihen liittyvän turvallisuuden nähdä myös modernin yhteiskunnan perusoikeutena. Ikään katsomatta. Asia on hyvin oleellinen myös kilpailukyvyllemme, sillä jokainen yritys on tänä päivänä digitaalisen yritys ja digitaalinen liiketoiminta avaa suomalaisille yrityksille aivan uudenlaisia globaaleja mahdollisuuksia. Tähän tarvitsemme huomattavasti nykyistä enemmän osaajia, joiden kouluttamiseen kannattaa nyt vahvasti panostaa.
Suomi on johtavia maita tasa-arvon vaalimisessa ja edistämisessä. Olkaamme sitä myös digitaalisessa tasa-arvossa.
