– Sote-esitys tulee palauttaa valmisteluun. Uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua sekä parantaa palveluiden saatavuutta, yhdenvertaisuutta ja laatua. Esitysluonnos ei luo edellytyksiä tavoitteiden saavuttamiselle, sanoo Keskuskauppakamarin johtaja Johanna Sipola.
Keskuskauppakamarin mukaan sote-uudistuksella on suuri merkitys julkisen talouden tasapainottamisessa, eikä nopeasti velkaantuvalla ja ikääntyvällä Suomella ole varaa jättää tilaisuutta käyttämättä. Euroopan komissio on arvioinut, että Suomi voisi vakauttaa talouttaan sote-uudistuksen avulla 4-5 miljardia euroa.
Budjettiriihessä esillä olleiden tietojen mukaan hallitus kuitenkin tavoittelee uudistuksellaan vain 0,5 miljardin euron säästöjä vuosikymmenen loppuun mennessä. Keskuskauppakamari kyseenalaistaa tuon puolenkin miljardin euron säästöpotentiaalin.
– Jos esitetty uudistus viedään eteenpäin ja maakunnat perustetaan ilman, että palvelujen tuottavuus paranee, aiheuttaa se kustannusten kiihtyvää kasvua, ei säästöjä. Lisäksi maakuntahallinnon perustaminen ajaa kuntatalouden yhä syvempään kriisiin, joka heijastuu laajasti julkiseen talouteen ja luo paineita veronkorotuksille. Maakuntavero nostaa kokonaisveroastetta entisestään, Sipola sanoo.
Keskuskauppakamarin mukaan esityksen yksi suurista ongelmista on julkisen palvelutuotannon liian vahva rooli. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden parantaminen, laadun kehittäminen sekä kustannusten kasvun hillintä vaativat, että yksityistä sektoria hyödynnetään sote-palvelujen tuottamisessa nykyistä enemmän, ei vähemmän.
– Julkisen sektorin ei ole järkevää tuottaa kaikkia sote-palveluita itse. Tuottavuus ja tehokkuus eivät kasva, jos julkista tuotantoa suojellaan perusteettomasti kilpailulta. Tuottavuuden ja laadun parantaminen vaatisivat kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta, Sipola sanoo.
Keskuskauppakamarin mukaan esitysluonnos ei anna mahdollisille maakunnille riittävästi valtaa päättää järjestämisvastuullaan olevien sote-palvelujen tuotantotavasta.
– Esitysluonnoksen pykälät viittaavat siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantorakenteesta, vähäistä suurempien palveluhankintojen hyväksyttävyydestä sekä vuokratyövoiman käytöstä, Sipola sanoo.
Hänen mukaansa on demokratian kannalta kestämätön tilanne, jos itsehallinnolliset maakunnat käyttävät tulevaisuudessa verotusoikeuttaan, mutta vaaleilla valitut maakuntien luottamushenkilöt eivät saa täysivaltaisesti päättää, miten kerätyillä verotuotoilla on parasta järjestää maakuntien järjestämisvastuulle kuuluva palvelutuotanto.
