Sanottakoon heti alkuun, ettei minulla ole mitään Katri Kulmunia vastaan, päinvastoin. Hän vaikuttaa hyvin sympaattiselta. Sen sijaan kyseenalaistan poliitikko Kulmunin ja median yhteisen kärsimysnäytelmän, jonka draaman kaari alkaa saada lähes raamatulliset mittasuhteet. Viimeisimpänä tammikuun HS:n Kuukausiliitteen haastattelu, jossa Kulmuni tilittää järkytystään. Hänellä on toki täysi oikeus tunteisiinsa, mutta politiikka ei ole Katri Kulmunille mitään velkaa. Sääli ettei oppi-isä opettanut hänelle jo uran alussa, ettei v—–kseen voi kuolla.

Katri Kulmuni sai vain 23-vuotiaana miltei äkkilähdön politiikkaan, kun puhelin soi eräänä iltana kymmeneltä illalla. ”Onneksi vastasin. Soittaja oli Paavo Väyrynen, joka tarjosi minulle töitä.” Tornion pystymetsistä suoraan Väyrysen lehdistöavustajaksi, siinäpä tarina! Toki ihan untuvikko ei Kulmuni suinkaan ollut lähtiessään Väyrysen matkaan. Median dramaturgiaan ryysyistä rikkauksiin -kertomus sopii kuitenkin paremmin. Opiskeluaikoina Kulmuni toimi Lapin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana ja Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana. Poliittinen broileri, sanoisi moni.

Kulmuni valittiin eduskuntaan vuonna 2015 ja uudelleen vuonna 2019. Pakolaiskriisin ollessa kuumimmillaan Suomeen tuli Tornion kautta yli 15 000 turvapaikanhakijaa. ”Yhtäkkiä koko maailmaa New York Timesia myöten kiinnosti, mikä on tämä pikkuinen pohjoinen kaupunki Ruotsin ja Suomen rajalla”, sanoi Tornion kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Kulmuni. Hän sai huomata, ettei tilanne miellyttänyt kaikkia vaan tunnelma oli ajoittain hyvin vihamielinen. Melkoinen tulikaste siis nuorelle poliitikolle.

Media on kannatellut Kulmunia tavalla, josta yksikään ruotsalaispoliitikko ei voisi kuin unelmoida; ”Katri Kulmuni ponnisti maalaiskylästä politiikan keskiöön.” (Kotiliesi 05/2020) tai ”Pohjoisen ääniharava puolustaa kansainvälistä Lappia” (Kauppalehti 28.9.2015) vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Median käsikirjoitukseen kuuluu ensin nostaa ja sitten laskea. Tästä on saanut tuta niin moni poliitikko kuin urheilusankari tai pop-tähtikin. Katri Kulmunia on arvosteltu hänen selviytymisestä tehtävistään, ei esimerkiksi ulkonäöstä tai muista toisarvoisista asioista. Hänen ei ole väitetty olevan kuin ”ilahtunut orava” tai kirjoitettu, että hänellä on hevosen hampaat. Kulmuni on itse osallistunut oman poliittiseen kaanoninsa rakentamiseen ja miksei olisi, sillä se on vain osoitus poliittisestä pelisilmästä. Sitä samaa tarinaa hän on käsikirjoittanut aina siitä lähtien kun Suomen Kuvalehti kertoi kesäkuussa Kulmunin esiintymiskoulutuksista ja sen rahoituksessa esiintyvistä epäselvyyksistä, tällä kertaa uhrin roolissa. Tätä ennen Kulmuni ei ollut antanut naistenlehdille tai millekään muillekaan lehdille haastatteluja kärsimästään esiintymisjännityksestä. Päinvastoin häntä on kuvailtu usein sanalla reipas. ”Poliitikko, joka on tunteikkailla puheillaan erottautunut puoluekokouksissa ja tupailloissa” (HS 6.9.2019). ”Katri korostaa olevansa reipas ja toimelias. Silti hän ei halua olla tilaisuuksissa se, jonka pitäisi koko ajan puhua ja edustaa” (Kotiliesi 25/2019). Kaikki tämä sopii poliitikko Kulmunin narratiiviin. Hänen kaltaisiaan poliitikkoja suomalaiset arvostavat. Ei mikään turhanpäiväinen kissanristiäisissä minglaaja vaan asiallinen puurtaja ja tolkun ihminen.

Politiikkaan kuuluu fake it till you make it -asenne. On siis täysin ymmärrettävää, ettei hän tätä heikkouttaan ole tuonut esille. Toisaalta on yhtä lailla ymmärrettävää, että kun usean kohun ja epäselvyyden nakertaessa luottamusta ja lopulta syöstessä ulos ministerinautosta, häntä ei ole sääli.

Keskustassa Kulmunia on pidetty uutena Messiaana. Moni pitkäaikainen kansanedustaja on odottanut kutsua valtioneuvostoon vain voidakseen todeta, ettei sellaista koskaan tule. Katri Kulmunilla on ollut jo kaksi eri ministerisalkkua, joista toinen äärimmäisen painava. Poliitikon kardinaalivirhe on alkaa uskoa omaan kaikkivoipaisuuteensa. Selkään taputtelijoita ja korvaan kuiskuttelijoita riittää, eikä heitä pidä päästää ihon alle sen enempää kuin vihamiehiäkään. Poliittisen pelin yksi tärkeimmistä osatekijöistä on oikea ajoitus. Sen pelin hallitsi Annika Saarikko, joka seurasi ensimmäistä taistelua sivusta ja voitti lopulta sodan. Ei Kulmunin hänelle ole syytä olla katkera.

Ruotsissa Katri Kulmunin kaltainen poliitikko, joka kärsii pahasta esiintymisjännityksestä, ei olisi pyrkinyt puolueensa puheenjohtajaksi eikä häntä myöskään olisi tehtävään valittu. Toisaalta, jos kaikesta huolimatta osoittautuisi, että puheenjohtaja tarvitsee lisäpreppausta esiintymiseensä, niin hänelle tarjottaisiin sitä puolueen, ei ministeriön rahoista. Puhumattakaan, että poliitikon itsensä tarvitsisi sitä kustantaa! Ei häntä liioin työnnettäisi tästä syystä bussin alle ja huudettaisi: ”Avgå!”. Jokainen ruotsalainen puolue kouluttaa säännöllisesti poliitikkojaan esiintymisessä. ”Är man inte förberedd, är man oförberedd” tapasi Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt sanoa. Eli jos et ole valmistautunut, olet huonosti valmistautunut.

Tänä päivänä Katri Kulmuni on keskustan kansanedustaja. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden kandidaatti joka suomen ja ruotsin lisäksi puhuu englantia, venäjää ja ranskaa. Hänen ansionsa politiikassa on lueteltu jo yllä. Harvalla jos kellään 33-vuotiaalla on samanlaista pääomaa ja kokemusta.

Muinaiset kreikkalaiset olivat sitä mieltä, että se, jota jumalat rakastavat, kuolee nuorena. Kulmuni ei ole kuollut, hän elää. Kulmunin onnen ja menestyksen tiellä on hän itse.

Katri Kulmuni, nouse ylös! Edessä loistava tulevaisuus.