Vaalinujakka on takana – onnittelut valituille! Nyt edessä on työ. Monessa kunnassa on jo neuvoteltu vaalikautta raamittavia sopimuksia. Syksyllä on edessä ensimmäisten talousarvioiden käsittely.
Kuntataloudessa onkin urakkaa. Koronakrapula on jytisevä. Viime vuonna valtio pumppasi hätäpäissään kunnille rahaa kolmisen miljardia euroa. Tukien takia vain 27 kuntaa oli tappiollisia, kun 2019 miinuksella oli 223. Korona-almujen alta pilkottavat vanhat tutut haasteet: ikääntyvä väestö, paisuvat sote-menot ja jakaantuvan väestökehityksen Suomi.
Repussa painaa pullea määrä lakisääteisiä tehtäviä. Vuonna 2012 tehtäviä oli 564 ja niitä ohjaavia velvoitteita 974. Vuonna 2015 tehtäviä oli jo yli 600. Kataisen ja Sipilän hallitukset yrittivät karsia niitä laihoin tuloksin. Nykyinen vasemmistohallitus on keskittynyt lisäämään menoja. 2020 kuntien toimintakulut olivat yhteensä 38,5 miljardia ja velkaa oli vajaat 20 miljardia.
Kuntia on kirjava joukko ja osalla talous on kestävällä pohjalla. Suomi on jakaantunut. Esimerkiksi Helsinki sekä kasvaa että on merkittävästi ylijäämäinen. Sen sijaan sitten vuoden 2015 väestö on vähentynyt neljässä viidestä kunnasta. Väkiluku kasvaa yhdeksässä isossa kaupungissa, mutta vähenee yli 90 prosentissa alle 10 000 asukkaan kunnista.
Ikääntyminen koskettaa erityisesti pienempiä kuntia. Vuonna 2040 jopa puolessa kunnista yli 35 prosenttia väestöstä tulee olemaan yli 65-vuotiaita. Yli 85-vuotiaat ovat nopeimmin kasvava ikäryhmä. Syntyvyyden lasku aiheuttaa paineita kasvatus- ja opetustoimeen.
Jo ennen koronaa arvioitiin, että keskimäärin kuntien sopeutustarve on noin 450 euroa asukasta kohden. Jos alijäämät muuttaa veronkorotuspaineeksi, isoilla kaupungeilla olisi vuoteen 2024 mennessä tarvetta nostaa kunnallisveroa 1,7 prosenttiyksiköllä, mutta alle 5 000 asukkaan kunnissa korotustarve on kuusi prosenttiyksikköä. Tällainen nosto tarkoittaisi jo keskimäärin 27 veroprosenttia.
Kriisikuntien määrä kasvaneekin jatkossa ja arviointimenettelyt ovat yhä vaikeampia. Helpot keinot on käytetty jo aikoja sitten.
Mitä kunnat sitten voivat tehdä? Vasemmisto tarttuu vaistonvaraisesti veronkiristyksiin. Niillä ei talous pysyvästi oikene. Veroasteemme (41,8 %) on jo maailman huippua. Veronkiristykset ruokkivat näivettymisen kierrettä, jossa palkansaajat karkaavat keveämmän taakan kuntiin.
Kestävistä ratkaisuista menomaltti on keskiössä. Jos kunta onnistuu hillitsemään menojen kasvuvauhdin alle verotulojen kasvun, kuroutuu alijäämä hitaasti umpeen.
Kuntien pitää siis karsia toimintaansa. Lisäksi sekä vaikuttavuutta että tehokkuutta pitää edelleen parantaa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulujen ja terveydenhuollon osalta kuntien väliset tehokkuuserot ovat huomattavia. Monissa tapauksissa myös kuntaliitokset ovat aidosti harkitsemisen arvoisia.
Työkaluja on. Palvelualoitteet, ulkoistukset ja digitalisaatio antavat mahdollisuuksia. Esimerkiksi ostolaskudatan avaamisesta ja markkinavuoropuheluista voi löytää uusia ajatuksia. Hankintaosaamiseen panostaminen on taatusti hyödyllistä.
Muutos ei tapahdu itsestään. Johtamisjärjestelmien remontointia on edessä. Mittaristot pitää sorvata menomalttia tukeviksi. Myös kannustinpalkkausjärjestelmistä voi löytyä uutta potkua.
Usein investointivauhtia täytyy hidastaa. Taakkaa voi hallita karsimalla tai jaksottamalla sekä erilaisilla investointirakenteilla. Esimerkiksi elinkaari- tai allianssimalleilla voidaan sekä vähentää taserasitusta, että saada hankkeisiin mukaan erityisosaamista.
Itseään ei voi säästää menestykseen. Myös tulopohjaa pitää vahvistaa. Kunnilla on yleisvastuu alueen elinvoimasta ja työllisyydestä ja paljon työkaluja niihin vaikuttamiseen. Kasvu syntyy monista pienistä päätöksistä.
Yritysten toimintaedellytyksiä parantava kaavoitus on keskeisimpiä keinoja kunnan kehityksen ohjaamiseen. Myös sujuvat, ripeät ja ennakoitavat lupakäytännöt kannustavat investoimaan. Liikenneratkaisut vaikuttavat yritysten toimintaan ratkaisevasti.
Yritysten tarpeet ja työllisyyden huomioiva, aktiivinen koulutuspolitiikka tuottaa tuloksia pitkällä aikavälillä. Kaupungilla on myös vapaat kädet järjestää sekä työttömille että yrityksille palveluja, tukea ja neuvontaa. Jossain tapauksissa myös esimerkiksi takaukset, kiinteistöjärjestelyt ja suorat yrityskumppanuudet voivat olla perusteltuja.
Paikallisyritysmyönteisillä hankinnoilla voidaan pitää huoli siitä, että alueen pienemmät yritykset pääsevät mukaan kilpailuihin. Yritysten hyödyntäminen palveluiden tuotannossa mahdollistaa monelle yritykselle tukijalan, josta ponnistaa kasvuun. Kaupunki voi monissa palveluissa päättää, tuottaako se palvelun itse vai antaako se yrityksille mahdollisuuden.
Monessa kunnassa talousurakka voi vaikuttaa ylitsepääsemättömältä. Talouden kuntoon laittaminen on kuitenkin mahdollista. Juuri siinä tarvitaan kokoomuslaisia päättäjiä. Kansanliikkeemme epäkiitolliseen mutta elintärkeään rooliin kuuluu veronmaksajan puolustaminen ja kansakunnan kamreerin tehtävä. Samalla on lupa innostua uuden kasvun ja työn luomisesta. Menestystä kuntatyöhön!
Kirjoittaja Ville Valkonen, KTM, on yhteiskuntasuhdepäällikkö ja sivutoiminen yrittäjä. Hän toimii Varsinais-Suomen Kokoomuksen puheenjohtajana.
