Kirjoittajan mielestä olisi virhe olla tarkastelematta Elokapinaa laajemmassa historiallisessa asiayhteydessä. LEHTIKUVA/JUSSI LAHTI

Atte Kaleva: Kapina länsimaista yhteiskuntaa vastaan

Utopiaa tavoittelevalla Elokapinalla vaikuttaa olevan kosolti ymmärtäjiä.

Bolševikkijohtaja V.I. Lenin puolusti Venäjällä aikoinaan etujoukkoajattelua pamfletissaan Mitä on tehtävä?, jonka nimi viittasi suoraan 1800-luvun jälkipuoliskon nihilistiradikaaleja inspiroineeseen Nikolai Tšernyševskin samannimiseen romaaniin vuodelta 1863. Myös Leniniä romaani innosti kovasti, siksi hän nimesi pamflettinsa sen mukaan. Kirjailija ennakoi utopiaromaanillaan tulevaa lokakuun vallankumousta, jonka pääarkkitehti Lenin oli. Myös Neuvostoliitto rakentui sosialistiselle utopialle, tunnetuin seurauksin.

Elokapina-liike päätyi äskettäin mediaan poliisin jouduttua turvautumaan paprikasumutteeseen Helsingin Kaisaniemessä, ilmastoaktivistien pysäytettyä liikenteen istumalla keskelle vilkasta väylää. Mielenosoitus kesti useita tunteja, eivätkä aktivistit noudattaneet poliisin käskyjä. Jos poliisi kantoi heidät sivuun, he juoksivat takaisin. Paprikasumutteen käyttö oli viimeinen keino ja mielestäni virkavalta osoitti resurssit ja olosuhteet huomioiden pitkämielisyyttä. Tapahtumien lainmukaisuutta selvittelevät parhaillaan valtakunnansyyttäjä ja eduskunnan oikeusasiamies, kuten pitääkin. Mediakohun nostattanut ikävä sivujuonne ei kuitenkaan saa peittää varsinaista kysymystä: mihin Elokapina pyrkii?

Olisi virhe olla tarkastelematta liikettä laajemmassa historiallisessa asiayhteydessä. Ideologiat ja toimintatavat muodostavat jatkumon, ne eivät synny tyhjästä. Elokapinan periaatteet ovat kuin suoraan Leninin pamfletista: puolueen oli toimittava etujoukkona vallan anastamisessa työväenluokalle ja kommunismiin tähtäävän valtion luomisessa. Elokapina puolestaan haluaa esiintyä etujoukkona, joka pelastaa maailman jälkipolville. Se edellyttää radikaalia muutosta.

Elokapina esittää asiantuntijavallan lisäämistä ja erilaisten neuvostojen perustamista. Liikkeen Suomen-haaran taustalla olevan Elonvaalijat ry:n aktiivi on sattumoisin SKP:n ehdokkaana ollut henkilö, joka Ylen vaalikoneessa ilmoittaa poliittiseksi esikuvakseen Leninin. Ehdokas kertoo myös kannattavansa työväenluokan vallankumousta. Elonvaalijoiden toiminta on sittemmin hiipunut. (Toim. huom: Kappaletta muokattu, oikaisu jutun lopussa)

Marxismileninismin mukaan historian väistämättömät lait johtavat lopulta kommunismiin, mutta tiedostava etujoukko voi nopeuttaa kehitystä. Elokapina-liikettä ajavat eteenpäin ilmastoalarmistiset uhkakuvat, sen taktiikkana on paniikkimielialan lietsominen ja hallitusten painostaminen. En kannattanut osittain juuri näistä syistä Helsingin kaupunginvaltuustossa ilmastohätätilan julistamista ja ilmankos hätätilaa heti käytettiin keppihevosena mielenosoituksessa. Eikä ole yllättävää, että 12.10.2020 vihreät kansanedustajat kutsuivat kollegojaan allekirjoittamaan toimenpidealoitteen ilmastohätätilan julistamiseksi. Poliitikkojen olisi tietenkin syytä pitää etäisyyttä alarmistisiin vaatimuksiin ja julistuksiin, koska niiden taustalla on usein epädemokraattisia tavoitteita ja toimijoita. Kaikenlaisen paniikin ja radikalismin lietsominen on turhaa ja pahimmassa tapauksessa vaarallista.

Tunne kuulumisesta valaistuneeseen etujoukkoon, maailman pelastajiin, houkuttelee mukaan idealisteja, taiteilijoita, nuoria ja yliopistoväkeä. Kyseessä on vastakulttuurin romantiikka, joka muistuttaa Pariisin vuoden 1968 kevään nuorisomellakoita ja 1960-70-luvun Yhdysvaltain Vietnamin sodan vastaisia jättimielenosoituksia. Poliisin provosoiminen on myös Elokapinan julkinen tavoite. Taktiikan taustalla on äärijärjestöjen perinteinen tapa uhriutumalla ja sääliä herättämällä hakea näkyvyyttä ja värvätä uusia jäseniä.

Nettisivuillaan Elokapina kertoo, että ”tarvitsemme järjestelmämuutoksen”. Se olisi tarkoitus toteuttaa kansalaisfoorumin avulla, joka ”valvoo päästötavoitteiden toteutumista” ja näyttää perustuvan muodikkaaseen yliopistoslangiin ja epämääräiseen retoriikkaan. Mitä lisää ”radikaalisti inklusiiviset” foorumit ja niiden asiantuntijat tuovat nykyjärjestelmään? Jos ehdotetuilla elimillä ei ole toimeenpanovaltaa, miten keskusteluryhmien harjoittama valvonta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon? Liikkeen sivuilla mainitaan, että nykyjärjestelmä on ”toksinen”. Termi herättää mielikuvia ja niin sen on tarkoituskin.

Elokapinan toiminta perustuu hajauttamiseen ja itsenäisiin pienryhmiin, soluihin. Vallankumouksen toteuttamisessa mieleen tulevat samaan tavoitteeseen pyrkineet sosialistikaaderit Punaiset prikaatit ja Punainen armeijakunta, jotka turvautuivat suoraan terroriin, murhiin, sabotaasiin ja kidnappauksiin. Brittein saarilla valtiovalta pitää Elokapinaa jo ääriliikkeenä, koska se on aiheuttanut yhteiskunnan perustoiminnoille vakavaa haittaa.

Huolestuttava on myös Elokapinan ilmeinen kytkös hallituspuolue vihreisiin, joiden näkyvät hahmot tukivat järjestöä heti Kaisaniemen tapahtumien jälkeen. Sekä sisäministeri Maria Ohisalo että ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen näyttivät mediassa sympatisoivan enemmän mielenosoittajia kuin virkavaltaa. Varsinkaan sisäisestä turvallisuudesta ja poliisiasioista vastaavan sisäministerin ei mielestäni pitäisi antaa tällaista signaalia kansalaisyhteiskunnalle saati poliiseille. Mielenosoittaminen on perusoikeus, mutta poliisin käskyjä on toteltava.

Vihreiden ministerien liikkeelle osoittama tuki ei sinänsä yllätä. Elokapina asettuu historiallisesti samaan jatkumoon kuin taistolaiset, joita edelleen kuuluu vihreisiin. Saksassa vihreät kiinnostivat alusta asti itäblokin tiedustelupalveluja, erityisesti Stasia, olivathan radikaalin vihreän liikkeen intressit ja tavoitteet hyvin lähellä Itä-Saksan ja Neuvostoliiton päämääriä. Stasin tiedetään tukeneen myös Punaista armeijakuntaa. Sosialistista vallankumousta ajaneet terroristijärjestöt olivat yhteistyössä muiden länsivastaisten järjestöjen kuten Fatahin kanssa, jotka vastaavasti kiinnostivat itäblokin tiedustelupalveluja. Toisin sanoen länsivastaisuus yhdistää kaikkia näitä toimijoita.

Elokapinan kaltaiset länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja kapitalismin kumoamiseen tähtäävät liikkeet ovat luonnollisesti hyvin alttiita hybridivaikuttamiselle ja onhan niiden propaganda jo itsessään informaatiovaikuttamista. Luomalla mielikuvia ja konkreettisia mediasisältöjä edistetään omaa asiaa, mutta samalla tarjotaan läpisyöttö vähemmän harmittomille operaattoreille. Elokapinan tavoite ja toiminta avaa pelin valtiollisille toimijoille ja tiedusteluelimille.

Hybridivaikuttamisen tarkoitus on testata haavoittuvuuksia, heikentää valtion kykyä eri toiminnoissa ja pakottaa se tekemään itselleen haitallisia päätöksiä. Jos katsotaan Elokapinan päämääriä, ilmastohätätilan julistamista ja radikaaleja toimia, on selvää, ketä ne eniten hyödyttävät. Kiina ja Venäjä saavat suoraa kilpailuetua, kun tehtaat rajoitusten kiristyessä siirtävät tuotantonsa muualle. Geopoliittisen ja propagandistisen tavoitteen ohella kyse on myös taloudesta. Ei siis ole sattumaa, että Elokapinan perustaja Roger Hallam on Venäjän valtion propagandakanava RT:n vakiokasvo. Suomen hallituksen ja erityisesti vihreiden ministerien tulisi tiedostaa tämä.

Hybridivaikuttaminen testaa yhteiskunnan resilienssiä eli sitä, kuinka nopeasti se toipuu erilaisista järkytyksistä ja tasapainottomuustiloista. Suomessa kiihtyvä polarisaatio ja samanaikainen vaatimus yhteiskunnan keskeisten instituutioiden kumoamisesta ovat kuin suoraan strategian oppikirjoista. Näin heikennetään vastustajan moraalia ja puolustuskykyä. Anarkia ja sabotaasi johtavat helposti valtatyhjiöön, jonka täyttää useimmiten kyynisin ja häikäilemättömin toimija. Afganistanin sisällissodan jälkeen valtaan nousi taliban, joka toi mukanaan fundamentalistisen islamintulkinnan ja sen myötä sharia-lain kaikessa ankaruudessaan. Monet paikalliset kertovat kokeneensa talibanin hallinnon suvaitsemattoman ahdasmielisyyden hyvin raskaaksi, mutta että taliban oli silti parempi kuin aiempi kaaos, edustihan se edes jonkinlaista järjestystä.

Myös jihadismi ja muut vastaavat utopiat kannattaa pitää mielessä tarkasteltaessa vallankumoukseen tähtäävää liikehdintää. Muslimiveljeskunnan myöhemmän pääideologin Sayyid Qutbin teos Virstanpylväät muistuttaa monessa suhteessa, erityisesti etujoukkoajattelun puolustamisessa, Leninin mainittua pamflettia. Kyse on länsivastaisesta ideaklusterista, joka saa käytännössä aina samantyyppisiä muotoja. On selvää, että myös Elokapina on äärimmäisen altis radikalisoitumiselle, jos ja kun läntiset hallinnot eivät alistu sen utopistisiin vaatimuksiin.

Nykyään puhutaan paljon vaalivaikuttamisesta. Myös jihadistiterroristit hallitsevat sen: kevään 2005 Madridin junapommien yksi tarkoitus oli varmistaa sosialistien vaalivoitto ja sen myötä espanjalaisjoukkojen kotiuttaminen Irakista. Pelko ja paniikki ovat tehokkaita aseita hybridivaikuttamisessa. Elokapina pyrki Kaisaniemessä vaikuttamaan Sanna Marinin hallituksen punavihreään politiikkaan, joka sekään ei vielä näytä järjestölle riittävän. On varsin todennäköistä, että Elokapina tulee jatkossa yrittämään myös vaalivaikuttamista vaihtelevin metodein.

Idealismin pinnan alla ja liepeillä piilee usein pimeitä voimia. Osa voi ohjailla toimintaa tai antaa sopivia yllykkeitä, miksei suoranaista tukeakin. Koordinoitu toiminta edellyttää aina myös taloudellisia resursseja, joskus huomattavia summia. Näitä on helppo kanavoida erilaisten proxyjen avulla.

Kun puhutaan mielenosoittajien perusoikeuksista, on syytä muistaa, että ilman oikeusvaltiota niitä ei edes olisi. Ihmisoikeudet edellyttävät valtiota ja laillisuusperiaatetta. Avoimet länsimaiset yhteiskunnat eivät ole syntyneet historiallisen väistämättömyyden pohjalta. Ne ovat harvinaisia ja siksi hauraita, että niiden rikkomiseen tai kumoamiseen vaaditaan lopulta vain luottamuksen ilmapiirin ja sisäisen turvallisuuden romahtaminen. Mielenosoittajien ja heitä tukevien vihreiden tulisi siis huomioida, että kumouksellisuus, anarkia ja kaaos eivät käytännössä edistä ihmisoikeuksia, jotka Suomessa ovat erittäin hyvällä mallilla. Päinvastoin.

Kansalaistottelemattomuus ja länsimaista yhteiskuntajärjestystä vastaan hyökkääminen näyttää punavihreässä leirissä ylipäätään olevan hyväksyttävää silloin, kun he itse tai heidän suojattinsa harjoittavat sitä. Varsinkin hallituksessa asiaan olisi syytä kiinnittää huomiota, koska yhdenvertaisuusperiaate on liberaalidemokratian ytimessä aivan kuten sanan- ja kokoontumisvapaus. Valtiovallan tulee kohdella kaikkia kumouksellisia ääriryhmiä samalla tavalla. On erittäin ongelmallista, jos valtiovalta ei suhtaudu niihin puolueettomasti.

Hybridivaikuttaminen on syytä pitää kirkkaana mielessä erityisesti siksi, että utopiaa tavoittelevalla Elokapinalla vaikuttaa olevan kosolti ymmärtäjiä, ellei jopa liittolaisia ja tukijoita, korkeilla paikoilla. Suomelle vahingollisia päätöksiä on koronapandemian ja talouskriisin keskellä helpompi tehdä kuin vahinkoja myöhemmin korjata. Aina kannattaa kysyä, mitä toimija oikeasti tahtoo ja erityisesti kuka toiminnasta ja sen hedelmistä hyötyy.

 

Oikaisu, kirjattu perjantaina 16.10 klo 14:24, koskien blogin 4. kappaletta:

Blogin 4, kappaleessa väitettiin, että Elonvaalijat ry:n johtohenkilö olisi SKP:n jäsen. Näin ei henkilön mukaan ole. Sen sijaan hän on ollut SKP:n listoilla ehdokkaana. 

 

Atte Kaleva

Atte Kaleva

Atte Kaleva on yrittäjä, sotatieteiden maisteri, kapteeni evp, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja varakansanedustaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt