Torstaina 28. maaliskuuta vietetään jälleen suomalaisen kansanuskon pyhiä paikkoja kunnioittavaa hiisienpäivää.
Nimi viittaa hiisiin, pohjoisten itämerensuomalaisten kunnioittamiin pyhiin metsikköihin, jollaisia tunnetaan myös nykyisen Suomen alueelta. Kansanperinne tuntee hiisien ohella myös muita pyhiä paikkoja: yksittäisiä pyhiä puita, metsiköitä, kiviä, mäkiä, saaria, kallioita ja lähteitä.
Kansanuskon pyhiä paikkoja yhdistää kansanomainen käsitys niiden pyhyydestä ja kohtalonyhteydestä ihmisten elämään. Taivaannaula-järjestön Hiisi-hankkeen mukaan kyseisissä paikoissa on ajateltu olevan tuonpuoleista voimaa eli ”väkeä”. Ihmiset pyrkivät yhteyteen voiman kanssa esimerkiksi uhrilahjoja tuomalla.
Yksittäisiä tietoja uhripuista ja parannuslähteistä löytyy vielä 1950-luvulle asti.
– Peltoviljelyalueella läntisessä Suomessa uhripuu edusti taloa ja maanhaltijaa. Kaskikulttuurin Itä-Suomessa uhripuu kytkeytyi talon sijasta sukuun. Vanhan asuinsijan uhripuun kuolema enteilee suvun sammumista, vaikka suku onkin muuttanut muualle ja asuinpaikka on vieraan suvun omistuksessa, Hiisi-hankkeen tiedottaja Anssi Alhonen toteaa.
– On kiehtovaa ajatella, että niin monen suomalaisen juuret vievät maalaistalon pihapiiriin, jossa on kasvanut talonväen kunnioittama pyhä puu. Vanhojen itäsuomalaisten sukujen jälkeläisten voi olla jopa mahdollista löytää oman sukunsa alkuperäinen pyhä paikka.
Vuonna 2007 perustetun Taivaannaula-järjestön tavoitteena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen. Hankkeen kautta pyritään kokoamaan yhteen jo lähes unohtuneita pyhien paikkojen perinteitä, kartoittamaan perimätiedon tuntemien paikkojen nykytilaa ja edistämään niiden säilymistä.
