Eduskunta hyväksyi torstaina tiedusteluvalvontaan liittyvät lait yksimielisesti.
Ihmetystä on herättänyt se, miksi tiedusteluvalvontavaliokuntaan valittavien kansanedustajien laajasta turvallisuusselvityksestä luovuttiin.
Puhemiesneuvosto esitti alun perin, että eduskunnan puhemies hankkisi tiedusteluvaliokuntaan jäseniksi ehdotetuista kansanedustajista laajat turvallisuusselvitykset. Kansanedustajien taustojen tarkastamisen tarkoituksena oli turvata se, että valiokunnassa voidaan käsitellä tiedustelutietoja täysin luottamuksellisesti.
Laajan turvallisuusselvityksen tekee turvallisuusselvityslain mukaan suojelupoliisi. Erityisesti vasemmistoliitto protestoi sitä, että valvonnan kohde eli suojelupoliisi selvittäisi valvojan eli kansanedustajan taustat. Myös SDP piti toimintatapaa ongelmallisena, kuten myös sitäkin, että kansanedustajalle asetettaisiin vaalien jälkeen pätevyysvaatimuksia. Perussuomalaiset näki huonona sen, että selvityksen tilaisi puhemies, joka on myös poliitikko.
Hallituspuolueet, kokoomus etunenässä, pitivät tarpeellisena laajan turvallisuusselvityksen tekemistä.
”Nerokas” ratkaisu
Valtiosääntöasiantuntijat pitivät ongelmallisena erityisesti sitä, että vaaleilla valituille kansanedustajille asetettaisiin kelpoisuusvaatimuksia. Perustuslakivaliokunta totesikin, että turvallisuusselvitysmenettely ei sovi hyvin eduskunnan asemaan kansan valitsemana ylimpänä valtioelimenä eikä kansanedustajan riippumattomaan asemaan.
Turvallisuusselvityksen sijaan eduskunnassa keksittiin mekanismi, jolla kansanedustajien taustat pystytään tarkastamaan, mutta samalla saadaan taklattua kaikki ehdotettuun turvallisuusselvitysmenetelmään liittyneet ongelmat. Entinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) luonnehti ratkaisua ”nerokkaaksi”.
Perustuslakivaliokunnan virkamiesvoimin lopulliseen muotoon sorvatussa mekanismissa avainasemaan nousee tietosuojavaltuutettu, jolla on jo nykyisin oikeus tarkastaa suojelupoliisiin toiminnallisen tietojärjestelmän tiedot kansalaisen pyynnöstä.
Tiedusteluvaliokuntaan pyrkivä kansanedustaja pyytää tietosuojavaltuutettua tarkastamaan, onko suojelupoliisin toiminnallisessa tietojärjestelmässä hänestä tietoja.
Tarkastuksen jälkeen tietosuojavaltuutettu saattaa havaintonsa pyynnön tehneen kansanedustajan, hänen eduskuntaryhmänsä puheenjohtajan ja eduskunnan pääsihteerin tietoon. Tietosuojavaltuutettu kertoo vain tietojen olemassaolosta tietojärjestelmässä, ei niiden sisällöstä. Saatu selvitys ei sido eduskunnan päätöksentekoa valiokunnan kokoonpanosta.
Mitä supon rekisteristä löytyy?
Suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään eli niin sanottuun supon rekisteriin kirjataan nykyisin tietoja, joita on tarpeen käsitellä ”oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta vaarantavien hankkeiden tai rikosten estämiseksi tai selvittämiseksi”.
Eduskunnan käsittelyssä vielä olevan siviilitiedustelulain myötä supon rekisteriin voidaan kirjata myös tietoja, joita on tarpeen käsitellä ”kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi” tai valtion turvallisuutta vaarantavien ”rikosten paljastamiseksi”.
Supon rekisteriin tallennetaan siis tietoja, jotka ovat kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen kannalta olennaisia. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat liittyvät muun muassa terrorismin, vieraan valtion tiedustelutoimintaan, joukkotuhoaseiden suunnitteluun, valmistamiseen ja levittämiseen, yhteiskuntajärjestystä tai suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä uhkaavaan toimintaan ja kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Tietosuojavaltuutetun kansanedustajille tekemä tarkastus tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli supon rekisterissä on kansanedustajasta tietoja, jotka liittyvät edellä mainittuihin kansallista turvallisuutta uhkaaviin asioihin, ne tulevat ilmi tarkastuksessa.
Nuoruuden hairahduksella ei ole merkitystä
Laaja turvallisuusselvitys olisi tarkoittanut sitä, että supon rekisterissä olevien tietojen lisäksi olisi tarkastettu myös kansanedustajan tiedot muun muassa poliisiasiain tietojärjestelmästä, rikosrekisteristä, liiketoimintakieltorekisteristä ja keskusrikospoliisin epäiltyjen rekisteristä. Lisäksi olisi selvitetty kansanedustajan taloudellinen tilanne, perhe- ja sukulaissuhteet sekä ulkomaansidonnaisuudet. Suojelupoliisi olisi myös haastatellut henkilön. Lisäksi kansanedustajan läheisistä olisi voitu tehdä perusmuotoinen turvallisuusselvitys.
Suojelupoliisin rekisterin tarkastuksella saadaan valtion turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot tiedusteluvaliokuntaan ehdolla olevista kansanedustajista. Mikäli kansanedustajalla on kytköksiä terrorismiin tai vakoiluun, tällaiset tiedot löytyivät supon rekisteristä.
Laaja turvallisuusselvitys olisi ollut kattavampi kuin pelkkä supon rekisterin tarkastus, mutta tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenyyden kannalta nuoruuden hairahduksella tai ylinopeussakoilla ei ole merkitystä.
Kansanedustajat pitävät arvokkaana sitä, että tiedusteluvalvontaan löydettiin ratkaisu, joka kelpaisi koko eduskunnalle. Laaja parlamentaarinen sopu luo paremmat edellytykset tiedusteluvalvontavaliokunnan toiminnan onnistumiselle käytännössä kuin hallituspuolueiden voimin läpi nuijittu laki.
