Syyskuun budjettiriihessä Sanna Marinin hallitus jälleen kerran tuuppasi hallitusohjelman tärkeimmät talous- ja työllisyyspäätökset tulevaisuuden murheiksi. Ujon talouskasvun hyöty voi jäädä lunastamatta, jos työvoimapulaa ei ratkaista.
Hallituksen työllisyyspäätösten julkista taloutta vahvistava vaikutus on valovuoden päässä kahden miljardin toivottavasta tavoitteesta. Reilun sadan miljoonan julkista taloutta tasapainottavia lisäpäätöksiä on luvattu rustailla sitten ensi vuonna. Näinköhän?
Velkaa Marinin hallitus osaa kyllä ottaa, ja alijäämän ollessa seitsemän miljardin luokkaa, hallitus ei kunnioita edes omaa menokehystään. Laskua on siirretty kylmästi tuleville sukupolville.
Ikävien päätösten lykkääminen muodostaa kunnianhimottoman työllisyyspolitiikan kanssa petollisen parin. Viivyttely ja silmien sulkeminen kipeiltä päätöksiltä tuskin hyödyttää hallitusta itseäkään. Sokerihumala iskee, kun hallituksen helppojen päätösten karkkipäivä päättyy.
Hallitus on riitainen tekemään Suomen kannalta elintärkeitä päätöksiä, mutta on äärimmäisen taitava jo tehtyjen päätöstensä perumisessa. Tästä nähtiin jälleen sekava ja hämmentävä näytelmä viime viikon Veikkaus-kiistassa. Pienikin julkinen paine on saanut Marinin hallituksen pelästymään ja kiskomaan käsijarrua epäsuosion pelossa.
Äkkinäisiä täyskäännöksiä on kertynyt jo sillä mitalla, että niistä vanhemmat painuvat jo piiloon. Parlamentaarinen maakuntaverokomitea selvitti maakuntien verotusoikeutta niiden rahoituslähteenä. Komitea päätyi perusteellisen työnsä päätteeksi siihen, ettei maakuntavero ole ajankohtainen. Maakuntaveron tarpeellisuutta arvioidaan vasta, kun hyvinvointialueiden rahoitusmallista on kertynyt riittävästi kokemusta.
Hallituksen hetken mielijohteet näyttävät kuitenkin ajavan perusteellisen punninnan edelle. Komitean selvitystyö oli vielä viime lokakuussa käynnissä, kun hallitus sopi maakuntaveron valmistelusta jo tällä hallituskaudella. Tämä piirtää ruman kuvan hallituksen kunnioituksesta parlamentaariseen päätöksentekoon.
Esimerkkejä hallituksen kansalaisia hämmentävästä veivaamisesta riittäisi loputtomiin. Ei siis ole suuri ihme, että kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on todellisella koetuksella. Tuoreen E2-tutkimuksen Luottamusta ilmassa mutta kuinka paljon? -raportin mukaan kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon on horjuttanut etenkin ristiriitainen tieto ja päätösten pyörtäminen.
Varsinkin nuorten 18-29-vuotiaiden suomalaisten luotto poliittiseen päätöksentekoon on vaatimatonta. Ei kovin imartelevaa nuorehkolle hallitukselle. Kritiikkiä sataa korona-ajan päätöksenteon hitaudesta ja linjausten epäjohdonmukaisuudesta sekä koronapolitiikan tempoilevuudesta. Nuoret toivovat raportin mukaan nopeampaa ja suoraviivaisempaa päätöksentekoa, eikä ”ees taas jahkaamista”.
Heikko luottamus poliittiseen päätöksentekoon kumpuaa päätöksenteon sekavuudesta ja kokemuksesta lupausten pettämisestä. Näihin tuntoihin on hallituksen jojoilua seuranneena helppo yhtyä, eivätkä ne valitettavasti yllätä.
