Ministerin mielestä perustulon yhteydessä voisi joutua ottamaan töitä vastaan. LEHTIKUVA / RITVA SILTALAHTI

Kai Mykkänen: Entä perustulo työhaluisille?

Ministerin mielestä realismia voisi olla ’vastikkeellinen’ perustulo, jonka yhteydessä olisi otettava töitä vastaan.

Ketään ei jätetä pulaan. Tekeminen kannattaa aina. Pois kyttäys ja byrokratia.

Nämä lienevät hyvän sosiaaliturvan keskeisiä tavoitteita. Näihin kolmeen periaatteeseen kurkottaa myös suurin osa niistä ehdotuksista, joita olen saanut vastauksena Helsingin Sanomissa esittämääni haasteeseen kertoa vaihtoehtoja vuoden alussa voimaan tulleelle työttömyysturvan aktiivimallille.

On vaadittu työvoimapalveluille parempaa kykyä aktiivitoimien järjestämiseen (ketään ei jätetä pulaan), vaadittu ettei omien tulojen hankinta johtaisi tukien viivästymiseen (tekeminen kannattaa aina) ja puututtu esimerkiksi siihen, että Kela ja TE-toimisto tulkitsevat opintojen päätoimisuuden eri tavalla tai että TE-toimisto kieltäytyy maksamasta niistä kursseista, joista työtön eniten hyötyisi (pois kyttäys ja byrokratia).

Kiitos lukuisista hyvistä ehdotuksista, jotka olen listannut myöhempään käyttöön! Useimmat niistä eivät ole sinänsä ristiriidassa aktiivimallin kanssa, vaan näitä toimia tarvitaan aktiivimallin rinnalla. Aktiivimalli pyrkii siihen, että nykyistä harvempi ajautuisi pitkäaikaiseen passiivityöttömyyden tilaan ja sen sijaan pysyttäisiin edes ohuesti työkuntoa ylläpitävässä tekemisessä kiinni.

Sinänsä aktiivimalli on hyvässä ja pahassa melko rajallinen toimenpide. Pieni osa sitä työllisyystalkoiden kokonaisuutta, jossa pelkästään tänä vuonna sallimme yrittäjyyden aloittamisen neljän kuukauden ajan ilman työttömyysturvan katkeamista, luomme puolen vuoden suoja-ajan ulosottoon työttömän työllistyessä ja valmistelemme reaaliaikaisen tulorekisterin käyttöönoton siten, että työ tai yrittäminen ei enää johtaisi tukien viivästymiseen.

***

Tämä ei suinkaan riitä. Minusta on selvää, että tekemisen pitää aina kannattaa. Teknologinen kehitys lisää kiihtyvästi ihmisten välisiä tuottavuuseroja. Ennen pitkää on todennäköisesti hyväksyttävä perusturvan maksaminen pienipalkkaisen työn rinnalla. Vaihtoehtona olisi tuloerojen kohtuuton repeäminen alapäästä (mitä en hyväksy) tai suuren joukon tuomitseminen pysyvään työttömyyteen (mikä olisi sekä julmaa että tuhoisaa hyvinvoinnin rahoittamiselle).

Tuolla johdannolla polku vie kohti jonkinlaista perustuloa tai negatiivista tuloveroa. Kertaheitot ovat yhteiskunnan muuttamisessa usein liian vaikeita. Evoluutio voi olla toimivampi taktiikka. Seuraava askel voisi olla niinkin simppeli kuin kokoaikaisen työskentelyn kiellon poistaminen työttömyysturvan sovitellun päivärahan ehdoista. Muutoksen myötä työttömyystuelta ponnistava saisi pitää palkasta tai yrittäjätulosta aina 300 euron suojaosan kokonaan ja sen ylittävästä hankitusta tulosta puolet vähennettäisiin työttömyyskorvauksesta.

Haaveilen siitä, että reaaliaikaisen tulorekisterin myötä jokainen meistä voi puhelimen sovelluksella tarkistaa paljonko tarjotusta keikasta jää viivan alle kaikkien vaikutusten jälkeen. Kokoaikaisuuskiellon poistamisen jälkeen vastauksen pitäisi työttömyysturvan osalta olla aina, että tekeminen kannattaa.

Varsinkin ansiosidonnaisen tuen ajalta kokoaikaisuusehdon poistaminen sovittelusta voisi tuottaa tilanteita, joissa työttömänä palkattu saisi kohtuullisenkin palkan päälle vielä soviteltua tukea samalla, kun toinen saman palkkatason työntekijä ei sitä saisi. Minusta sekään ei ole niin suuri ongelma kuin se, että nykysäännöillä törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, joissa työtön ei voi ottaa kokopäivätyötä vastaan tai ei uskalla aloittaa yrittäjänä, koska pelkää tulkintaa kokopäiväiseksi, jolloin työttömyysturva katkeaa kokonaan.

Varsinkin suurissa kaupungeissa moni työtön saa myös toimeentulotukea. Toimeentulotuen sovittelussa työtulojen kanssa on erityisongelmia, jotka vaativat erityisen tarkkaa pohdintaa. Kannustavampaa ratkaisua ei sielläkään pidä väistää, mutta sovittelun ulottaminen kokopäivätyöhön pelkästään työttömyysturvassa auttaisi jo sellaisenaan monia irti haaveet nujertavasta työttömyysloukusta.

***

Työn pitää aina kannattaa. Toinen tärkeä periaate on, että ketään ei jätetä pulaan. Elämäntilanteet vaihtelevat. 500 euroa voi riittää tietyissä tilanteissa opiskelijalle, mutta se voi olla mahdoton tilanne yksinhuoltajalle suuressa kaupungissa. Siksi tuki voi olla kohtuutonta puristaa samaan lukuun kaikille, vaikka tarveharkinta tarkoittaakin väistämättä jonkinlaista byrokratiaa. Tuen on oltava tietyissä elämäntilanteissa aika korkea eli lähellä pienimpiä palkkoja. Tämäntasoisen tuen maksaminen ilman työn vastaanottovelvoitetta sotii monien oikeustajua vastaan, vaikka tietoisesti työtä välttäviä olisikin vähän.

Realismia voisi olla siinä mielessä vastikkeellinen perustulo, että sen yhteydessä olisi otettava töitä vastaan. Osalle perustulon ydin on juuri vastikkeettomuus. Minä koen toisin. Minusta perustulon terve ydin on se, ettei perustulo katkea työkeikkoihin vaan kaikki tekeminen kannattaa ja tuen laskenta on selkeän yksinkertaista.

***

Alussa listaamiani kolmea hyvää tavoitetta on siis vaikea toteuttaa puhdasoppisesti yhtä aikaa. Kaiken työn kannattavuutta on vaikea yhdistää riittävää huolenpitoon jokaisessa elämäntilanteessa ilman jonkinasteista kyttäystä ja byrokratiaa. Turvan taso voi olla sitä korkeampi, mitä selkeämmin edellytetään, että jokainen tarttuu kaikkiin työmahdollisuuksiin, vaikka turvallakin voisi jotenkin pärjätä. Voimakkaan vastikkeellisuuden malli on valittu erityisesti Tanskassa, jota usein kehutaan.

Pelkästään kyttäämiseen ja keskusteluihin perustuva valvontamalli on aina byrokraattinen ja altis näennäistekemiselle. Olisi kait parempi sisällyttää perustason tukiinkin pieniä aktiivisuusporkkanoita sellaisesta vähäisestä työskentelystä tai kurssittautumisesta, joka ei lyö suoraan leiville mutta pitää loitompana syrjäytymisen kierteestä. Juuri tähän paljon parjattu aktiivimallikin yrittää tarttua.

Minusta olisi väärin luovuttaa ihmisten suhteen siinä, että TE-toimisto ja työtön eivät pystyisi jokaisessa maakunnassa pääsääntöisesti järjestämään 18 tuntia keikkatyötä, 250 euron yrittäjätuloa tai vajaan viikon mittaista kursseille, työkokeiluun tai omaehtoiseen koulutukseen osallistumista kullakin 3 kuukauden jaksolla. Vaikeita tilanteita toki tulee. Siksi aktiivisuusehdon alittumisesta seuraava sanktio on vajaat viisi prosenttia eikä esimerkiksi 50 prosenttia. Aina se ei ole pelkästään työttömästä kiinni, vaan yhteinen epäonnistuminen, jos aktivointi ei onnistu. Itse asiassa aktiivimallin sanktio tiputtaa työttömyysturvaa pahimmillaankin vähemmän kuin työttömyysjakson ensimmäisen kolmen kuukauden aikana noudatettava omavastuuleikkuri on jo pitkään tehnyt. Ketään ei jätetä puille paljaille.

Työllistäminen on helpompaa silloin, kun työpaikkoja syntyy paljon. Onneksi tarjolla olevien töiden määrä ei missään tilanteessa ole vakio, vaan riippuu työn teettämisen hinnasta ja riskeistä. Siksi olemme esimerkiksi pidentäneet koeaikaa ja helpottaneet pitkäaikaistyöttömän palkkaamista määräaikaiseen työsuhteeseen, jotta useampi yrittäjä uskaltaisi palkata. Olemme keventäneet työnantajan sivukuluja. On silti selvää, että monen pitkäaikaistyöttömän pitäisi päästä kiinni pehmeäehtoisempaan työhön ennen kuin pääsee eteenpäin vapailla markkinoilla ilman tukea. Siksikin voisi olla oikea hetki kehittää palkkatukea, jonka avulla yhteiskunta osallistuu työttömän palkkauskustannuksiin alkuvaiheessa. Viime vuonna yrityksille varattua palkkatukea jäi käyttämättä, mikä on harmi, koska yritysten järjestämä palkkatuettu työllistäminen poikii markkinaehtoista jatkoa selvästi useammin kuin kolmannen sektorin reitti. Nyt on tuhannen taalan paikka sulattaa työttömyydestä myös kovempaa ydintä, kun talous ja avoimien työpaikkojen määrä viimein kasvaa.

Kai Mykkänen

Kai Mykkänen

Kai Mykkänen on sisäministeri.

Kommentit