On sanottu, että Sauli Niinistö sai valita eduskunnan puhemiehen ja ulkoministerin tehtävien välillä vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Hän valitsi puhemiehen paikan.
Nykyisin Mäntyniemeä isännöivä Sauli Niinistö ei allekirjoita kokoomuksen viljelemää selitystä. Niinistö kertoo näkemyksensä vuosikymmenen takaisesta tapahtumasta tänään julkaistussa Tuomo Yli-Huttulan kirjassa Presidentti ja porvarivalta (Otava).
”Meillä oli välipuhe (Jyrki) Kataisen kanssa, että minulla on ehdoton optio valita tehtävä. Minä puhuin erityisesti ulkoministerin tehtävästä. Hän oli valmis antamaan puhemiehen paikan, koska ei enää pitänyt suotavana ministeriyttäni. Ehkä olisi varmaan pitänyt tehdä välipuhe paperille”, presidentti Niinistö kertoo kirjassa.
Niinistö kertoo tulleensa jo vaalikampanjan aikana hiukan epäluuloiseksi.
”Tunsin ennen vaaleja, että minua kovasti tarvittiin, vaalipäivän jälkeen ei sitten enää. Selvä merkki oli, että kun hallitusneuvottelut alkoivat, minuun ei oltu missään yhteydessä. Oli se vähän erikoinen tunne. On tässä oppinut ihmisten tapoja”, Niinistö sanoo.
Sauli Niinistö oli vuoden 2007 eduskuntavaalien ehdoton ääniharava yli 60[nbsp]000 äänellään. Niinistön imussa kokoomus nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja sai 50 paikkaa eduskuntaan, vain yhden paikan vähemmän kuin pääministeripuolue keskusta.
Katainen ei edes harkinnut Niinistöä hallitusneuvotteluihin
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tiesi, että Niinistö halusi hallitusneuvotteluihin.
”Sitä mahdollisuutta en edes harkinnut. Olin vastuussa ja kannoin sen. Se ei ollut kannanotto häntä kohtaan”, Katainen kertoo kirjassa.
Katainen ei millään tavalla konsultoinut vaalien jälkeen Niinistöä. Katainen oli ensimmäistä kertaa yhteydessä Niinistöön kuukausi vaalien jälkeen. Hän soitti Niinistölle sunnuntai-iltana 15. huhtikuuta 2007. Seuraavana päivänä puolue-elimet ja eduskuntaryhmä tekivät päätöksen hallitukseen osallistumisesta sekä vahvistivat ministerivalinnat.
Niinistö muistelee, että hänen ja Kataisen puhelinkeskustelu oli hyvin selkeä.
”Keskustelu meni niin, että hän (Katainen) kysyi, mitä aion, ja minä kysyin, miten hän suhtautuisi ulkoministeriyteeni, johon hän sanoi, ettei hän siitä pitäisi. Se kyllä selvitti asian täysin.”
Kataisen mukaan Niinistö sai valita minkä tehtävän tahansa, sillä ehdolla, että Katainen itse valitsee ensin oman ministerinsalkkunsa. Katainen muistaa sunnuntai-illan puhelinkeskustelun sisällön Niinistön kanssa täysin eri tavoin.
”Muistan hyvin soittoni Säätytalolta, kun olimme saaneet neuvottelutuloksen, että kokoomus saa ulkoministerin salkun. Kysyin puhelussa Niinistöltä, että kummanko tehtävän – puhemiehen tehtävän vai ulkoministerin salkun – hän ottaa. Sain vastauksen Niinistöltä, että hän menee puhemieheksi”, Katainen kertoo.
Katainen katsoo pitäneensä kiinni hänen ja Niinistön tekemästä sopimuksesta. Niinistö puolestaan pysyy edelleen tiukasti kannassaan puhelinkeskustelun sisällöstä, kun kuulee Kataisen muistikuvan samasta keskustelusta.
”Jenni (Haukio) kuuli keskustelun ja muistaa sen hyvin vieläkin. Minulle ja varmaan monille muillekin viesti tuli selväksi jo aikaisin. Hallitusneuvotteluissahan ulkopoliittinen linja oli lyöty kiinni – ei niin tehdä kuulematta ulkoministerikandidaattia”, Niinistö toteaa.
Niinistö sanoo, että hänen pitämisensä paitsiossa ei näkynyt julkisuuteen, koska hän ei tehnyt siitä numeroa.
Niinistö koki Kanervan valinnan puukoniskuna
Kirjan mukaan salkkuepäselvyys on jättänyt syvän jäljen sekä Niinistöön että Niinistön ja Kataisen väleihin. Sisäpiiriläinen sanoo kirjassa, että ”Jyrki teki selväksi, että hän ottaa ykköspaikan eikä halua Saulia ministeriryhmään, koska silloin syntyy helposti ambivalenttinen suhde, kuka ministeriryhmää johtaa”.
Lähipiirin tarkkailija puolestaan sanoo, että Kataisen isänmurha oli se, ettei hän kutsunut Niinistöä hallitusneuvotteluihin.
”Saulin oloa ei helpottanut se, että (Ilkka) Kanervasta tuli ulkoministeri. Hän koki sen puukoniskuna kylkiluiden väliin”, lähipiirin tarkkailija muistelee.
Kanervan ja Niinistön välillä on ollut pitkään syvä kuilu.
”Hän on fakkijuristi ja tyypillinen yhden kauden kansanedustaja”, Kanerva sanoi Kari Häkämiehelle vuonna 1987, kun Niinistö valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi.
Kirjan mukaan Niinistöä ei ole Kanervan sutkaus koskaan hetkauttanut. Sen sijaan Niinistön mukaan syitä, miksi hän suhtautuu varauksellisesti Kanervaan, ei ole vielä aika avata julkisuudessa.
Kataiselle ja Niinistölle jäi jännitteiset välit
Kataisen ja Niinistön välejä kuvaillaan kirjassa jännitteisiksi. Niinistö ja Katainen olivat kaksi vuotta yhtä aikaa Suomen tärkeimmät vallankäyttäjät, kun Katainen oli pääministeri ja Niinistö valittiin presidentiksi.
Katainen luonnehtii kirjassa välejään Niinistöön asiallisiksi, mutta he eivät koskaan hänen mukaansa sparrailleet keskenään asioita. He tapasivat perjantaisin vartin ajan ennen presidentin esittelyä. Katainen informoi alkuvaiheessa Niinistöä kaikesta mahdollisesta.
Niinistön mielestä yhteistyö Kataisen kanssa sujui moitteettomasti.
”En sanoisi, että ulkopolitiikan alueella olisi ollut mitään ongelmia Kataisen aikana. Minkä sille mahtoi, jos aiemmat tapahtumat olivat minuun vaikuttaneet, mutta aika hiljaa otin ne sitten vastaan”, Sauli Niinistö toteaa.
Lue myös:
Uutuuskirja: Sauli Niinistöä ja Erkki Tuomiojaa yhdisti epäluulo Alexander Stubbia kohtaan
Mauno Koivisto neuvoi Ilkka Kanervaa: Älä eroa ulkoministerin paikalta
