LEHTIKUVA/KIMMO MÄNTYLÄ

Alberto Claramunt: Jussi Halla-aho oli kerran porvari

Markkinatalouden puolustus näyttää olevan pelkkää retoriikkaa.

”Olen markkinatalouteen uskova talouskonservatiivi”, paalutti perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho viime eduskuntavaalien alla Ilta-Sanomissa.

Ei tuo Halla-ahon linjaus ollut ollenkaan sattumaa vaan tarkoin harkittu. Saman haastattelun seuraavaa sitaattia voi pitää jopa iiroviinasmaisena: ”Olen terveeseen markkinatalouteen uskova talouskonservatiivi. Erityisen konservatiivisesti suhtaudun yhteisten varojen käyttöön.”

Halla-ahon retoriikan kärki oli kyseisessä haastattelussa suunnattu kokoomuksen kannattajiin. Tiukalle taloudenpidolle ja konservatismille löytyy aina ottajansa kokoomuksessa. Henkilökohtaisen äänimäärän perusteella jokunen porvari saattoi Halla-ahoon uskoakin. Helsingin vaalipiirissä Halla-aho oli ääniharava esimerkiksi Taka-Töölössä ja kärkipäässä Eirassa sekä Punavuoressa.

Halla-ahon ja etenkin perussuomalaisten markkinauskovaisuus on jäänyt retoriselle tasolle. Se on pelkkää brändäystä ja äänten kalastelua ilman kunnollista sisältöä. PS ei ole valmis uudistamaan hyvinvointivaltiota: esimerkiksi ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta tai muista vaikeista päätöksistä puolue vaikenee.

Yritysten rekrytointihuolet eivät nekään ole PS:n mukaan täyttä totta. Se ei halua helpottaa työperäistä maahanmuuttoa poistamalla esimerkiksi tarveharkinnan.

Yleissitovuutta PS pitää yhtä pyhänä kuin toverit demareissa. Korkeaa verotusta toki paheksutaan, etenkin polttoaineverotuksen osalta, mutta työllisyyttä parantavia ja verohuojennuksille tilaa tuovia uudistuksia karsastetaan.

Viime päivinä on puhetta ja gallupia riittänyt PS:n ja kokoomuksen suhteista. Siinä missä Wille Rydman korostaa perusporvaririntaman paremmuutta, pormestari Jan Vapaavuori taas jättää yhteistyön oven vain hyvin vähän raolleen.

Puheenjohtaja Petteri Orpon näkemys on pragmaattinen: asiat ratkaisevat. Lopputulos lienee se, että kokoomus etenee Orpon linjauksen mukaisesti. Valtaosa kokoomuslaisista lienee tällä kannalla, vaikka painotuseroja toki löytyy.

Petteri Orpon linja on myös ainoa keino, jolla tämä ennenaikainen ja perussuomalaisia esiin nostava keskustelu kesyyntyy. Kokoomuksen kilpailijat mielellään näkevät, että suurin porvaripuolue alkaa väitellä siitä, leikkiikö se punavihreiden vain PS:n kanssa. Siinä oma profiili unohtuu nopeasti.

Kannanottojen perusteella näyttää siltä, että PS:n ensisijainen tavoite on tarjota kansalaisille turvaa uudistuksilta. Tuo sana on kärsinyt paitsi inflaation, myös herättää tunnetusti pelkoa. Annetaan kuva, että veroja voidaan alentaa ja työllisyyttä nostaa siitä huolimatta, että saavutetuista eduista pidetään kiinni. Ikään kuin Suomi olisi eräänlainen jatkuvan kasvun kone; suljettu talous, joka antaa turvan nopeasti ikääntyvälle väestölleen. Ei tällainen PS kovin markkinaorientoituneelta vaikuta.

Ei ole siten sattumaa sekään, että demarivetoisissa SAK:n duunariliitoissa PS on aito vaihtoehto. Pitää muistaa sekin, että Sanna Marinin SDP on edelleen 15 prosentin puolue.

Jussi Halla-aho arvioi happamasti, ettei kokoomuksen nykyjohdon kanssa oikein kukaan halua tehdä yhteistyötä. Pelkkää höpötystä. Todennäköisempää on, ettei Halla-aho itse asiassa täsmälleen tiedä, mitä hän vallassa ollessaan tekisi. Mestarina on kivempaa kuin sinä kuuluisana tolppana.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt