Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoittaa lauantaiblogissaan, että hallituksen vasemmistopuolueet haluaisivat laskea pandemian aikana kokonaiskysyntää ylläpitäneen elvytyyspolitiikan ”’työllisyystoimiksi'”, joita keskusta vaati ehdoksi hallituksen uusille menolisäyksille. Näin ollen ”ultrakevyt” rahanjakopolitiikka olisi jo itsessään yksi työllisyystoimi, koska sillä on vältetty joitakin joutumasta työttömyyden pitkittyminen.
Tämä on Vartiaisen mukaan ”suorastaan filunkipolitiikan jatkokurssin sisältöä”.
-Tämän käyttäminen perusteluna sille, ettei tarvitsisi tehdä työllisyysreformeja, on niin epärehellistä, että pahaa tekee. Koko työllisyystavoite on alun perin johdettu siitä, että emme saa julkistalouttamme kuntoon ellei työssäkäynti lisäänny. Siksi on arvioitu, että työllisyysasteen on noustava ainakin 78 prosenttiin. Se, että koronan aikaisella elvytyksellä vältetään ylimääräinen rakenteellisen työllisyyden pysyvä heikkeneminen, ei tietenkään ole perustelu sille, että alkuperäisessä työllisyyden lisäämisen tavoitteesta tingittäisiin.
Vartiainen havainnollistaa vasemmiston logiikkaa seuraavalla esimerkillä.
-Jos henkilääkärini vaatii minua parantamaan peruskuntoani, ja sairastun seuraavalla viikolla flunssaan ja paranen siitä, voinko kuitata hänen vaatimuksensa sanomalla: ”kuntoni parani kuin kuumeeni laski 39 asteesta 37 asteeseen”.
Entinen sosiaalidemokraatti on järkyttynyt nykyvasemmiston älyllisestä tilasta.
-Toistan varmaan itseäni, mutta minusta on murheellista, että vasemmisto on vajonnut tällaiseen älylliseen ja eettiseen alennustilaan. Kaikki mahdolliset kepulikonstit käytetään, jotta tarpeellisten päätösten tekeminen voitaisiin välttää. Eikö olisi paljon rehellisempää myöntää, että hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää koviakin rakennepäätöksiä – ja tehdä ne päätökset, ilman että kierrellään ja keplotellaan iankaikkisesta iankaikkiseen? kysyy Vartiainen kirjoituksensa lopuksi.
