Juhana Vartiaisen kulupeli on brittiläinen, korkealaatuinen insinöörituote LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Juhana Vartiainen: Talo tuo mieleeni ”spontaanin kansankokouksen”

Pormestariehdokas valitsi taittopyörän, kävelysauvat ja Musiikkitalon kuvaamaan elämänarvojaan.

Kokoomuksen Helsingin-pormestariehdokas Juhana Vartiainen sai 31.3 ilmestyneessä Nykypäivä-lehden haastattelussa tehtäväkseen pohtia kolmen sanan kautta itselleen tärkeitä elämänarvoja.

Taittopyörä

– Se oli minulle heräteostos 2014 Berliinissä, josta toin sen tänne Helsinkiin. Työskentelin tuolloin VATT:n ylijohtajana ja jouduin käymään paljon erilaisissa palavereissa ympäri kaupunkia. Usein oli kiire ja jouduin käyttämään taksia lyhyilläkin matkoilla. En ollut tähän tyytyväinen.

– Ylijohtajan taksikulut supistuivatkin pian murto-osaan. Ennen kaikkea taittopyörä on tuonut minulle ihanan vapauden tunteen. Pääsen sillä nopeasti minne tahansa Helsingissä – oikeastaan minne tahansa kaikkialla. Voin hypätä sen kanssa myös toiseen kulkuneuvoon. Jos olen menossa seminaariin Tampereella, pakkaan taittopyörän junaan ja ajan sillä lopulliseen kohteeseen. En ole koskaan pulassa, mitä tulee liikkumiseen.

– Taittopyöräni on korkealaatuinen, brittiläinen insinöörituote. Olen ajanut sillä sadan kilometrin matkojakin kuten Kuhmosta Nurmekseen. Olen vahvajalkainen enkä ole kaivannut siihen moottoria, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua sekin voi olla tervetullut.

Kävelysauvat

– Käveleminen on rakkain harrastukseni. Se tuo yhtä lailla vapauden tunteen. Teen mielelläni laajoja kävelyretkiä niin Helsingin ympäristössä kuin eurooppalaisilla vaelluspoluillakin – tyypillisesti Etelä-Ranskassa, Walesissa ja Skotlannissa. Voin tehdä viikosta kahteen viikkoon vaelluksia ja tutustua johonkin alueeseen, vuoristoon ja historiallisesti kiinnostaviin kyliin.

– Kun minulla on kävelysauvat mukana, tunnen itseni jostain syystä paljon vahvemmaksi. Tulee sellainen tunne, että en väsy ikinä. Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta ellei tarvitse tarpoa lumessa, saatan tehdä 30 kilometrin kävelyjä Helsingissäkin.

– Minulle kävely on palauttava, ihmistä restauroiva toiminta. Se piristää ja vahvistaa minua stressien ja rasitusten jälkeen. Viime aikoina olen alkanut kuunnella samalla myös äänikirjoja – tai sitten olen vain omissa oloissani.

– Kun vielä parikymmentä vuotta sitten kävelin Pyreneillä sauvojeni kanssa, ranskalaiset huusivat, että minne olet unohtanut suksesi. Eivätpä huutele enää.

Musiikkitalo

– Helsingin Musiikkitalo on tärkeiden elämysten talo. Se on minulle onnen ja ilon paikka. Ajattelen, että musiikki on yksi eurooppalaisen sivistyksen rakennuspilari. Demokratia ja valistus kuuluvat yhteen Haydnin, Mozartin ja Beethovenin musiikin kanssa.

– Pikkupoikana kävin Radion sinfoniaorkesterin konserteissa Finlandia-talossa, mutta sen akustiikka ei ollut lainkaan niin hyvä kuin Musiikkitalon. Koronan aikana talossa on järjestetty joitain konsertteja, mutta en niissä juuri käynyt, koska maskin pitäminen on tukalaa.

– Pidän myös Musiikkitalon arkkitehtuurista. Talo ei ole liian prameileva ja pidän myös sen konserttisalista. Kun etenkin vanhat konserttisalit on rakennettu usein niin, että siellä on ikään kuin yksi puhujakoroke, jonne kaikki katsovat – Musiikkitalo eri suuntaan sojottavine katsomoineen tuo mieleen spontaanin kansankokouksen. Sitä ajattelee, että hei – tännehän on tullut ihmisiä kallionrinteille retkeilemään.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt