Kokoomuksen Juhana Vartiaisen mukaan ilmaston pelastaminen kytketään vasemmistolaisessa ajattelussa nykyisin usein muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.
– Sen sijaan, että ihmiskunnan suuri yhteinen tehtävä määriteltäisiin ”1. Pelasta ilmasto”, se määritelläänkin vasemmistossa: ”1. Korvaa kapitalismi jollakin muulla, 2. Pelasta ilmasto”, Vartiainen kirjoittaa blogissaan.
– Kun muistaa, että viime vuosisadalla uhrattiin suunnattomasti verta ja ihmishenkiä kohdan 1 toteuttamiseksi, eikä sosialidemokraattista hyvinvointikapitalismia parempaa löytynyt, jälkimmäinen tehtävänanto vaikuttaa järjenvastaiselta, hän jatkaa.
Juhana Vartiainen kertoo ymmärtävänsä hyvin, että ilmastosopimus ja tarvittavat ympäristörasituksen ohjauskeinot pitää valita tietoisena niiden tulonjakovaikutuksista. Hänen mielestään hyvä lähtökohta olisi, että ilmastotoimet olisivat tulonjakoneutraaleja eivätkä järkyttäisi nykyistä tulonjakotasapainoa.
– Ylimääräiset tulonjakotavoitteet tuskin ainakaan helpottavat ilmastosopimusten solmimista ja toteuttamista, Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa on sitävastoin perusteltua tutkia, miten erilaiset ilmaston pelastamisen keinot vaikuttavat maiden sisäiseen tulonjakoon.
”Vasemmistolaista utopiaa”
Juhana Vartiainen osallistui perjantaina Demos-ajatuspajan järjestämään paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin brittiläisen vasemmistoaktiivin Paul Masonin esitelmää ja uutta kirjaa.
– Mason maalaa tulevaisuudenkuvan, jossa kapitalismi on korvattu jollain muulla talousjärjestyksellä, ilmasto pelastuu, vapaa-aika kasvaa, tulonmuodostus on irrotettu työnteosta ja kaikki voivat paremmin, Vartiainen summaa.
Hän toteaa Masonin liittävän ilmaston pelastamisen ”yleisiin vasemmistolaisiin utopioihin”, joissa tulonmuodostus irrotetaan työnteosta, työntekoa vähennetään radikaalisti ja vapaa-aikaa lisätään.
– Kun hänen tarkoituksensa on, että valtiovalta maksaa kaikille riittävän toimeentulon perustulon muodossa, meidän tavallisten hyvinvointiliberaalien on täysin mahdotonta ymmärtää, miten tämä olisi rahoitettavissa. Jotta perustulo voidaan maksaa, tarvitaan arvonlisää, joka luo ne veropohjat, joista julkinen valta saa resurssinsa — ja arvonlisä luodaan tietenkin, mitenkäpä muuten, kuin tekemällä työtä, Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa tulonmuodostus ei voi olla erillään työnteosta ellei ajatella, että kaikki tekevät työtä suuressa kommunistisessa komentataloudessa.
– Ja kun kaikki hyvinvointivaltiot ovat rahoitusvaikeuksissa ikääntymisen vuoksi, ei ole mahdollista rahoittaa hyvinvointimenoja muuten kuin lisäämällä, ei vähentämällä työtunteja. Eduskunta kun ei voi säätää aritmetiikan lakeja uusiksi, oli poliittinen tahto kuinka väkevä tahansa.
Uskomusjärjestelmä
– Kun keskustelen nuorten vasemmistolaisten ja vasemmistovihreiden kanssa, he eivät peräänkuuluta kommunistista komentotaloutta. Sen sijaan he ovat luoneet uskomusjärjestelmän, jossa toimeentulohuolen poistuminen vapauttaa ihmisten luovat voimavarat, Juhana Vartiainen toteaa.
– Ajatus kulkee käsittääkseni niin, että tietoisuus raskaasta elon huolesta lamauttaa, mutta kun tarjolla on riittävä perustulo, jokainen aktivoituu ja kukoistaa ja ahkeroi, hän summaa.
Tämä voi Vartiaisen mukaan pitää paikkansa kaikkein köyhimpien parissa. Suuremmassa mittakaavassa ajatus on kuitenkin hänen mielestään utopistinen eikä vastaa sitä, mitä ihmisten käyttäytymisestä tiedetään. Vastikkeettomalla tulonsiirrolla on hänen mukaansa vapaa-ajan kysyntää lisäävä vaikutus.
– Aivan standardioletuksin ja sen nojalla, mitä empiirisesti ihmisen käyttäytymisestä tiedämme, ei voi olettaa, että ihminen on sitä ahkerampi, mitä suuremman työpanoksesta riippumattoman tulonsiirron hän saa.
– Eikä ole yllätys, että perustulomallien simulointi johtaa lopputuloksiin, joissa työnteko vähenee. Vihreän Liiton perustulopoliitikot eivät toistaiseksi ole osanneet vastata siihen kritiikkiin, että heidän kaavailemastaan perustulosta tulee peräkammarin pojan ikuinen peliraha ja kotiäidin ikuinen kotihoidontuki.
Juhana Vartiaisen mukaan perustulo siis parantaisi tulonsiirroilla elämisen houkuttelevuutta eikä mitenkään merkitsisi, että työhön pyrittäisiin hanakammin. Hän pitää parempana Tanskan mallista korkean, mutta verrattain lyhytaikaisen ja aktivoivan sosiaali- ja työttömyysturvan järjestelmää.
– ”Perustuloon siirtymisen” odotuksessa alkaa mielestäni olla pelastusopin piirteitä ja se tuo mieleen sen, mitä tiedämme viime vuosisadan hurmoksellisista liikkeistä, jotka lupasivat vapautusta ihmisen suurista toimeentulon huolista.
Juhana Vartiaisen mukaan ilmiö on kuitenkin todellinen ja kertoo monien nuorten vasemmistolaisten vilpittömistä ajatuksista ja tunnoista.
– Suomessa on viime vuosikymmeninä luotu mahtava sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen järjestelmä, joka jakaa tuloja uudelleen, tietääkseni voimakkaammin kuin missää muussa maassa. Hyvä niin, mutta minusta näyttää siltä, että turvallisuuden poliittinen kysyntä ja riskien sietokyky alenee samalla kun yhteiskunta todella on muuttunut verrattomasti turvallisemmaksi kuin aiemmin.
