Lakisääteisten kuntavaalien ennakkoäänestyksen alkuun on alle kymmenen viikkoa. Meillä ja maailmalla riehuu koronapandemia, joka ei tunnu helpottavan, pikemminkin kiihtyvän. Rokotusohjelmat viivästyvät. Valmistaudumme vaaleihin tilanteessa, jossa ihmisiä kehotetaan pitämään toisiinsa etäisyyttä ja välttämään kokoontumisia. Äänestämisestäkin uhkaa tulla terveysriski.
Näissä oloissa vaalikampanjointi jää virtuaaliseksi, perinteisen ja sosiaalisen median kautta käytäväksi. Erityisesti jälkimmäisessä ääripäät huutelevat toisilleen, mutta sama houkuttaa myös edellisessä. Näin saadaan meheviä otsikoita klikattavaksi. Laidat rytisevät. Maltillisia asiapettereitä koetellaan.
Populismin houkutus on suuri, eikä se rajaudu vain yhteen puolueeseen. On helpompaa etsiä ja osoittaa syyllisiä kuin ratkaisuja. On helpompi jakaa kuin huolehtia jaettavan riittämisestä.
Pitäisikö puolueen ryhtyä mielistelemään heitä, jotka ovat valumassa muiden puolueiden äänestäjäksi?
Jokaisessa puolueessa tunnetaan kiinnostusta tutkimusaineistoon, josta käy ilmi, mistä suunnasta kannattajia näyttäisi olevan tulossa ja minne heitä on menossa. Joka muuta väittää, puhuu pötyä.
Mutta melko paksua on tulkita tutkimusraportteihin perehtymistä suunnitelmaksi muuttaa puolueen linjaa niin, että siihen tyytymättömiä kosiskelemalla tilkittäisiin kannatusvuotoja jommalta kummalta laidalta.
On melko vakiintunut asiaintila, että lähes jokaisessa puolueessa on toisistaan erottuvia fraktioita. Niin kauan kuin niitä yhdistäviä voimia on erottavia enemmän, tämä ei ole puolueelle suuri ongelma. Mutta ajallemme ominainen taipumus sisäisten linjaerojen henkilöintiin ruokkii mielikuvaa eri suuntiin vetämisestä. Se harvemmin vahvistaa uskottavuutta.
Puolueenkin navigoinnissa tuuli ja virta on viisasta ottaa huomioon, mutta niiden mukana ei pidä lähteä ajelehtimaan. Suuntavalinnat on tehtävä määränpään mukaan. Karttana ja kompassina toimii yhdessä päätetty julkinen tavoitteisto, jota puolueissa kutsutaan ohjelmaksi.
Toisinaan tuulee vastaan. Silloin on luovittava. Tuuleen nousu ei onnistu ilman köliä. Tuon tuostakin on tilanteita, jossa valittavana on ajautuminen kulloisenkin puuskan suuntaan tai puskeminen sen läpi.
Itse aion nyt ja vastaisuudessa luottaa vain vankalla henkisellä kölillä varustettuihin poliitikkoihin. Vaikka eteneminen olisi välillä hidasta ja vaikeaa, se vie kohti parempaa.
