Kun Neuvostoliiton pahamaineinen johtaja Josif Stalin vuonna 1953 kuoli, hänen balsamoitu ruumiinsa sijoitettiin aluksi Leninin mausoleumiin, mutta siirrettiin sieltä pois ja haudattiin Kremlin muuriin kahdeksan vuotta myöhemmin.
– Silti neuvostodiktaattori, joka oli vastuussa kymmenien miljoonien kansalaisten kuolemasta, kieltäytyy pysymästä kuolleena ja haudattuna, Moskovan Carnegie-keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov sanoo tuoreessa artikkelissaan.
Hän viittaa riippumattoman Levada Center -tutkimuslaitoksen toukokuussa toteuttamaan kyselyyn, jonka venäläisvastaajista 56 prosenttia kertoi pitävänsä Stalinia ”suurena johtajana”. Näin vastanneiden osuus on hänen mukaansa kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana.
Taustalla vaikuttaa Kolesnikovin arvion mukaan se, että Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen nyky-Venäjä ei ole kyennyt uusia sankareita tuottamaan.
– Aina on tietenkin presidentti Vladimir Putin, mutta jopa hän on kadottanut puolet tärkeän historiallisen hahmon vetovoimastaan viime vuosien aikana, hän toteaa.
Kun vuonna 2017 peräti 32 prosenttia venäläisistä ilmoitti pitävänsä Putinia Venäjän historian huomattavimpana henkilönä, tuoreimmassa kyselyssä tätä mieltä oli enää 15 prosenttia vastaajista.
Historiaa kirjoitetaan uudelleen
Kolesnikov kertoo ymmärtävänsä, että Stalinin suosion nopea kasvu voi sivusta katsoen vaikuttaa käsittämättömältä ja syvästi järkyttävältä.
– Se on kuitenkin täysin normaali seuraus Venäjän valtion edistämästä ja tukemasta historiallisen muistinmenetyksen ja historian suoranaisen uudelleen kirjoittamisen politiikasta, hän sanoo.
Ilmiö näkyy hänen mukaansa erityisen selvästi siinä, kuinka venäläiset tällä hetkellä suhtautuvat toiseen maailmansotaan.
– Nykyisen poliittisen johdon legitimointi ja kansakunnan enemmistön yhtenäisyys ovat pitkälti sodan muiston varassa. Putin on itse käytännössä rehabilitoinut Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Neuvostoliitto ja natsi-Saksa sopivat itäisen Euroopan jakamisesta keskenään. Virallisen version mukaan kyse ei ollut mistään vähäisemmästä kuin ”Neuvostoliiton diplomaattisesta riemuvoitosta”, hän toteaa.
Neuvostoajan historioitsijat ja kommunisti-ideologit häpesivät Stalinin siunaamaa Molotov-Ribbentrop-sopimusta lisäpöytäkirjoineen. Myös Neuvostoliiton johtajat Mihail Gorbatšovia myöten pyrkivät välttelemään aihetta, mutta Putinin Venäjällä siitä on tehty suuri kansallinen ylpeydenaihe.
– Kun nykysankareita ei ole, Stalin toimii korvikkeena jättäen varjoonsa 1900-luvun historian kaikki tärkeimmät tapahtumat sekä kompensoiden äskettäisvuosien epäonnistumiset, tappiot ja takaiskut, Kolesnikov kiteyttää.
