Suojeluskunnat ovat kiinteä osa Viron puolustusjärjestelmää. Suojeluskuntajärjestön (Kaitseliit) komentaja on Viron puolustusvoimien komentajan välitön alainen.
Viron suojeluskuntajärjestön tuore komentaja korostaa suojeluskuntien roolia nykyaikaisessa sodankäynnissä.
– Suojeluskunta on ennen kaikkea maanpuolustuksesta vastaava organisaatio. Sen on katettava koko Viro ja kyettävä toteuttamaan mitä tahansa tehtävää missä tahansa, järjestön komentajana aloittanut prikaatikenraali Riho Ühtegi toteaa Postimees-lehden haastattelussa.
Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että suojeluskuntien on kyettävä operoimaan niin rintamalla, omassa selustassa kuin vihollisen linjojen takana. Toiminnan yksiselitteisenä päämääränä on Viron tasavallan itsenäisyyden säilyttäminen ja taisteleminen sen puolesta.
Mahdollisessa tulevaisuuden sodassa rintamaa perinteisessä mielessä olisi tuskin olemassa, vaan taistelua käytäisiin Ühtegin mukaan pitkälti ihmisten mielissä. Hän huomauttaa, että esimerkiksi tiettyä aluetta ei voida pitää miehitettynä niin kauan kuin miehitys kyetään menestyksellisesti kiistämään.
– Sodat alkavat nykyään valtioiden sisällä, sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä tilanteista. Tietyn valtion sisäisiä oloja ensin horjutetaan, ja toinen valtio saa siten perusteen tulla palauttamaan järjestystä. Meidän tehtävämme on tehdä kaikkemme, jotta sellaista ei tapahtuisi, Ühtegi sanoo.
– Nykyaikaisessa konfliktissa raja sodan ja rauhan välillä on niin hämärtynyt, että meidän olisi hyvin todennäköisesti käytettävä asevoimia jo jonkinlaisessa kriisitilanteessa, jossa poliisi järjestysviranomaisena ei kenties kykenisi jonakin tiettynä hetkenä tehtäväänsä toteuttamaan, hän arvioi.
Maanpuolustus on valtion ydintehtävä
Ühtegi kehottaa suhtautumaan maanpuolustukseen luonnollisena ja arkipäiväisenä asiana, yhtenä jokaisen valtion keskeisimmistä tehtävistä.
– Kun tarkastelemme vaikka Sveitsiä – ilmiömäistä eurooppalaista yhteiskuntaa – kyse ei ole ylimilitarisoidusta tai sotaan valmistautuvasta valtiosta. He ovat yksinkertaisesti luoneet itselleen puolustuskykyä minkäänlaista hysteriaa siellä aiheuttamatta, Ühtegi sanoo.
– Meidän on edettävä sinne, missä sveitsiläiset tällä hetkellä ovat. Asevoimille aseiden säilyttäminen kotona voisi olla luonnollinen seikka, osa maanpuolustusta. Maastopukuisessa miehessä kadulla ei ole mitään luonnotonta, vaan hän on osa yhteiskuntaamme, meidän yhteiskuntamme jäsen, hän jatkaa.
Ühtegin mielestä ihanteellista olisi, että jokainen virolainen mies olisi suojeluskuntalainen.
– Näen että suojeluskunnan roolina on tarjota mahdollisimman suurelle osalle kansalaisista mahdollisuuden ymmärtää maanpuolustusta ja osallistua siihen. Mitä enemmän ihmisiä on mukana, sitä parempi.
Georgian sodan opetukset
Viron sotilasasiamiehenä Tbilisissä pian vuoden 2008 sodan jälkeen palvellut Ühtegi arvioi Georgian sodan opettaneen, että poliitikkojen olisi pidettävä etäisyyttä sotatoimien johtamiseen.
– Päätöksiä tehtiin varsin korkealla tasolla. Käskyt tulivat ehkä suoraan presidentiltä, tai kun hän ei välillä johtanut toimintaa, sitä käsittääkseni johti Tbilisin kaupunginjohtaja tai joku muu. Poliitikot lyhyesti sanottuna sekaantuivat taistelujen johtamiseen, mitä todellakaan ei saisi tapahtua, Ühtegi toteaa.
– Kun konflikti on jo käynnissä, poliitikkojen roolina on johtaa maata, mutta sotilaiden pitäisi johtaa taisteluja. Georgiassa niin ei valitettavasti ollut, ja siitä aiheutui paljon päänvaivaa, hän sanoo.
Jos Venäjän joukot olisivat jatkaneet hyökkäystään, Ühtegi kuitenkin uskoo, että Georgia olisi kyennyt ratkaisemaan johtamisongelmat ja todennäköisesti lyömään venäläiset joko kaupungin porteilla tai viimeistään kaupungin sisällä.
Virolaiset muistavat hyvin Ühtegin aiemman toteamuksen, jonka mukaan venäläiset saattaisivat kenties edetä kahdessa päivässä Tallinnaan, mutta Tallinnassa he kuolisivat ja myös tietävät sen.
Hän ei näe syytä hävetä lausuntoaan, mutta kiistää koskaan uskoneensa, että eteneminen kahdessa päivässä Tallinnaan olisi nykyoloissa mahdollista.
– Jotta se olisi saavutettavissa, tarvittaisiin nykyään erittäin suurta voimaa. Moskovalla sellainen oli vuonna 1940, jolloin elettiin totaaliarmeijoiden aikaa, Viron puolustusvoimien erikoisjoukkojen komentajana 2012–2019 toiminut Ühtegi toteaa.
